Paras aika vuodesta

Otsikon kaksinkertainen intertekstuaalinen viittaus kiteyttää tämän hetkisen fiiliksen. Kesäloman alku ei merkitse enää samanlaista täydellistä vapautta kuin kymmenen vuotta sitten. Yleiset toimistoajat rytmittävät viikkoja ja kalenterin jokaiselle aukeamalle voisi kirjoittaa tee kandia, tee kandia, tee kandia aina viikolle 35 saakka.

Mutta ei sillä ole väliä. Silloin tällöin aika on edelleen suhteellista. Spontaaneilta kaupungilla pyörähtämisiltä palataan 24 tuntia myöhemmin, ladataan akut ja lähdetään uudelleen. Ajetaan kotiin auringon laskiessa Seurasaarenselän taakse. Hurmaannutaan kaupungista uudestaan, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta.

Niin kuin viime viikonloppuna.

Kotiin kömpiessä ihmiseen iskee usein erinäisiä mielitekoja. Eräänä vielä koleana yönä minun teki mieli jotain sielua ja ruumista lämmittävää, joten päädyin ilmiselvään ratkaisuun: pelmenikeittoon. Tämä hyvin salainen "resepti" on todennäköisesti naulakeittoakin ankeampi, mutta taivas varjele miten se hellikään jälleen kerran liian vähissä vaatteissa riekkunutta koneistoani.

Uusi kello puoli neljän perinne: kiehautetaan oikein kunnon lihaliemi, isketään sekaan pakastealtaasta metsästettyjä hirvipelmenejä, päälle nokare partaäijää ja kokeilevana elementtinä silputtua korianteria. Voittaa tuplajuuston 6-0.

Kun lautanen oli tyhjä, aurinko oli jo noussut.