Nyt puhuu ravintoloitsija

Viime lauantain Ravintolapäivästä on selvitty sormenpäät rasvaisina ja muutenkin kaikin puolin erittäin tyytyväisinä! Piiloa ruvettiin puuhaamaan toden teolla jo torstaina kun otimme auton alle ja suuntasimme kohti Sipoota nakkien ynnä muiden tykötarpeiden toivossa. Perjantaina kanssa-ravintoloitsija tuli ysärilinjaa noudatellen luokseni Vallilaan yökylään. Vähiksihän ne yöunet tietenkin jäivät, eivät tosin siksi, että olisimme syöneet liikaa karkkia ja kikatelleet pikkutunneille asti, vaan koska Piiloa varten kasattu soittolista ei vaan päästänyt otteestaan. Vielä peiton alla kului hyvä tovi, ennen kuin R. Kelly lentohaaveineen suvaitsi jättää minut rauhaan.


Ravintolapäivän aamu valkeni, tai no, ei valjennut kellon ollessa vasta seitsemän. Pikaisen aamiaisenkaltaisen jälkeen ryhdyimme välittömästi hommiin, eli piilottamaan lähes neljää kiloa nakkeja, useampaa nakkoa, puolen kilon juustoharkoa, edellispäivänä karamelisoituja omenoita, tummaa suklaata ja hapankirsikkahilloa. Laskut ja kiintiöt menivät hyvin nopeasti sekaisin, mutta käytetyn taikinan määrästä päätellen pyöräytimme melko tarkalleen 348 piiloa. Reilu parikymmentä piiloa peltiä kohden tarkoitti, että aikamoisella sarjatuotannolla mentiin.

Vaikka aloitimme aikaisin, oli kello yhtäkkiä yli 11 ja aikaa ravintolan aukeamiseen alle tunti. Tässä vaiheessa olimme vielä molemmat pukeutuneet kuvien osoittamalla muotitietoisuudella; naamat olivat meikkaamatta, kaakao keittämättä, kämppä sisustussuunnittelematta ja tarvittavista opastekylteistä ei ollut tietoakaan. Joten kuten saimme kuitenkin rämmittyä tämän hävityksen kauhistuksen keskellä kohti jonkinlaista onnenkantamoista, ja melko lailla klo 12:02 sain alaoven auki ja ohjattua sen takana jo majailleet neljä piiloutujaa seuraamaan rappukäytävässä leijailevaa leipomusten tuoksua kolmanteen kerrokseen.


Seuraavista kuudesta tunnista ei ole oikein tarkkoja muistikuvia - pienen stressin purkauduttua en juuri pysynyt kartalla siitä keitä ravintolassa kävi mihinkin aikaan, mitä kello ylipäänsä oli, olinko syönyt  tarpeeksi (ennenkuulumatonta!) saati huudattivatko kaiuttimet Pretty Fly (For A White Guy)ta liian kovalla. Hauskaa kuitenkin oli, sen muistan. Makeista piiloista Tatinit osoittautuivat hitiksi: ne loppuivat kesken, ongelma, jota muiden piilojen kohdalla ei tullut vastaan ymmärrettävistä syistä. Reilusta mitoituksesta huolimatta turhan paljon piiloja ei kuitenkaan jäänyt yli, ja vajaalla kolmellasadalla piilolla Piilo uskoo ruokkineensa varsin suuntaa-antavasti 50-100 ihmistä. Kuuden jälkeen jatkojen polkaistua itsensä käyntiin ilman mitään selvää pesäeroa aikaisempaan yleiseen piilosalongissa hengailuun loputkin piilot löysivät kyllä tiensä niitä arvostaviin suihin. Itse kaikkea ei tosiaan tarvinnut syödä... onneksi.


Väsymys talttui välittömästi illan juhlahumussa tilinpidon osoittaessa Piilon olleen taloudellinen suksee! Tällä tarkoitan ennen kaikkea sitä, että saimme omamme takaisin. Oikeita ravintolahintoja noudattavat R-päivän putiikit ovat aina kummastuttaneet minua, sillä mistään varsinaisesta liiketoiminnan harjoittamisesta tempauksessa ei minusta ole kysymys. Jokusen euron taskuraha kuitenkin lämmitti mieltä suuresti, ja monen viikon uurastuksen jälkeen roposilla olikin kiva palkita itsensä vielä myöhemmin illalla oikeita ravintolahintoja erittäin tarkasti noudattavassa diskoteekissa!

Istuessani aamuyöstä eteisen tuolilla jalat tanssimisesta kangistuneena ja mieli vähintään yhtä jumissa päässäni oli vain yksi ajatus: ei enää koskaan. Tällä ajatuksella ei tosin ollut mitään tekemistä Ravintolapäivän kanssa - siihen lähtisin mukaan milloin tahansa uudestaan!

Sylillinen kiitoksia kaikille, jotka kävitte, niin tutuille kuin tuntemattomillekin! Ravintolapäivä oli mieletön kokemus, ja vaikka juuri nyt piilot tulevat kieltämättä korvista ulos, seison silti suositukseni takana: piilottaminen kannattaa! Päivän ja illan vuolaimmat kehut keräsi odotetusti hapankirsikkahilloa ja tummaa suklaata sisältänyt Schwarzwald piilossa, ja olenkin tästä aivan itse kehittämästäni leivonnaisesta hyvin ylpeä. Rääppijän lukijoille tarjoutuu nyt erityislaatuinen tilaisuus kurkistaa nerokkaan pääni sisälle, sillä aion jakaa teille Schwarzwald-piilon salaisen reseptin. Olisi liian suuri vääryys riistää maailmalta mahdollisuus pyöräyttää näitä tämän vuoden joulupöytään uudeksi klassikoksi tähtitortun rinnalle. Itse leivoin Schwarzwaldeja juuri parikymmentä kappaletta pakkaseen. Suosittelen jokaiselle, jonka jääkaapissa hyllytilaa syö kilo jo sulatettua voitaikinaa. Saattaa kyllä olla, että olen maailman ainoa henkilö.



Schwarzwald piilossa (20 Piilo-kokoista piiloa, 10 normaalin joulutortun kokoista)

1 pkt (500g) voitaikinaa (Huom! Tämä tarkoittaa tosiaan voitaikinaa, ei siis torttu- tai lehtitaikinaa. Useampi henkilö tuli piiloja nautittuaan kehumaan nimenomaan leivonnaisen maukasta taikinaa sen reseptiä kysellen. Häpeää tuntematta kerroin kyseessä olevan valmistaikina pakastealtaasta - olellisena erona kuitenkin se, että sen muutamaan raaka-aineeseen kuului nimenomaan voi, ei mikään ties mistä valmistettu margariini niin kuin jokaisessa joulutortun kuvaa pakkauksessaan kantavassa muussa pakastetaikinassa, jossa ei lue VOItaikina)
20 palaa tummaa suklaata
1 dl hapankirsikkahilloa
kananmunaa voiteluun
halutessasi: tomusokeria koristeluun

Leikkaa sulaneista voitaikinalevyistä haluamasi kokoisia paloja. Piilossa standardikokona oli 25 g, eli neljännes levystä tai puolet tavallisesti joulutorttuun käytettävästä määrästä. Piilottaa voi moneen muotoon: nyytiksi, jolloin taikinapalaa kannattaa hieman venyttää neliömäiseksi ja täytteen jälkeen nipistää vastakkaiset kulmat tiukasti toisiaan vasten piilon päälipuolelle jääden. Vaihtoehtoisesti taikinaa voi venyttää hieman pituussunnassa, jolloin pitkät sivut saa käärittyä toisiaan vasten täytteen ympärille, päädyt nipistettyä tiukasti yhteen ja paineltua vielä toisiaan vasten pitkän sauman päälle piilon alapuolelle. Tässä tyylissä tiukka nipistäminen on kuitenkin hyvin oleellista! Yhtään huolimattomasti suljettu piilo ei pysy piilona vaan leviää levylle epämääräiseksi muodostelmaksi.

Nakkien ja nakkojen ynnä muiden kiinteiden objektien piilottamisessa nipistämisellä ei ole juuri muuta merkitystä, kuin yhtenäisen ulkomuodon saavuttaminen. Hilloa tai muuta nestemäistä sisältävissä piilossa vuotavat saumat johtavat kuitenkin täytteiden liioiteltuun pursuamiseen yli äyräiden; Schwarzaldin piilossa suklaa leviää pahimmassa tapauksessa niin laajalle, että palaa lopulta karrelle. Pientä täytteen leviämistä ei kuitenkaan kannata pelätä. Juustopiiloissa juusto levisi paikoin melko täydelliseksi helmaksi piilon ympärille, mutta yritimme nähdä tilanteessa yhteneväisyyttä macaroneihin: kyseessä oli vain piilon jalka.

Piilosta voi toki myös tehdä perinteisen joulutortun mallisen. Schwarzwaldin osalta suosittelen silloin suklaapalan piilottamista keskelle taikinaa, sakaroiden/korvien niputtamista suklaan päälle ja hillon lusikoimista saumakohdan päälle kaikkein viimeisimmäksi. Olipa tyylisi mikä hyvänsä, esimerkiksi kuvissa esiintyvä kampaviineriä muistuttava, venytä taikinapalaa hieman haluamaasi suuntaan, nosta keskelle noin teelusikallinen hapankirsikkahiloa ja yksi suklaapala (puolikkaan levyn kokoon leipoessasi kenties kaksi) ja sulje taikina täytteen ympärille niin tiivisti, kuin mahdollista. Voitele kananmunalla ja paista uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Muut Piilosta tutut piilot:


Nakkipiilo (taikinamäärät samoja kuin yllä)

Äärimmäisen yksinkertainen valmistaa. Nakkien määräksi suositellaan yhtä keskimittaista jokaista taikinakuorta kohden. Nakki kääräistään voitaikinaan vapaalla tyylillä, voidellaan kananmunalla ja paistetaan kuten yllä. Nakkisuositus: Pajuniemen oikein kivasti napsahtava luomunakki.

Nakkopiilo

Kuin yllä, mutta kasvisruokavaliota noudattaen. Soijanakkisuositus: Hälsans Kök.

Juustopiilo

Haluamaasi vahvaa kovaa juustoa noin 10 g piiloa kohden. Raasta juusto ja piilota vapaalla tyylillä, kuitenkin tiiviisti. Juustosuositus: arvokkaasti ikääntynyt cheddar, meillä aivan erityisen hyvää luomucheddaria Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä.

Piilo Tatin

Karamelisoidut omenat kuin Tarte Tatinissa, joskin pienemmiksi lohkottuina. Täyte kannattaa valmistaa ennakkoon ja käyttää yön yli jääkaapissa, jolloin sitä on helpompi käsitellä. Piilotuksessa avainsanana jälleen kerran tiiviyys.

Piilorenessanssi on täten julistettu alkaneeksi! IT'S ON!