Essen und trinken in Berlin

Hyvää päivää radiohiljaisuuden jälkeen. Olen ollut taas maailmalla, missä vastaanotin uutiset ensi keväästä vielä kauempana maailmalla. On aika unohtaa Barcelona (ja teeskennellä että päätös oli oma) ja suunnata katse kohti Melbournea! Kyllä vain, Rääppijä tekee sen josta joka toinen lukiotaan päättelevä surffipoikiin fiksautunut suomalaisneito haaveilee, goes down under! (Menen sinne ensisijaisesti opiskelemaan, toim. huom.) Sitä suuremmalla syyllä olisi hyvä saada Australian ruokakokemuksia käsittelevä postaus eetteriin ennen kuin muistot hautautuvat uusien samankaltaisten alle... mutta en voi vastustaa kiusausta kirjoittaa ensin jostain paljon tuoreemmasta.

Väliviikon teema oli Keski-Eurooppa, jossa tieni kulki reittiä Milano-Torino-Berliini-Tegel-Berliini-Helsinki. En tiedä mitä Saksan puolelle siirryttyäni tapahtui, mutta jostain syystä olimme siitä hetkestä alkaen koko ajan syömässä. 30 minuuttia laskeutumisesta heiluin jo ensimmäinen döner dürüm kädessäni, yöunien jälkeen lähdin välittömästi kahvilaan, parin tunnin tauon jälkeen taas kahvilaan, sitten ruokakauppaan ja illalliselle... no kai siinä välissä teeskenneltiin että takkeja oltaisiin muka ostamassa, mutta ei se kauaa jaksanut kiinnostaa. Sama kaavaa toistui myös seitsemänä seuraavana päivänä.

Bongaa kuvasta kuuluisa ruokabloggaaja! (Ei Rääppijä)

Berliiniin ravintolatarjonta on vain jotain uskomattoman hienoa. Valinnan varaa on loputtomiin ja välillä ihmettelin miten kummassa niihin kaikkiin kahviloihin edes riittää asiakkaita. Hintataso on eurooppalaisella mittapuulla yksinkertaisesti halpa. Alhaiset hinnat houkuttelivat tietenkin syömään tavallista useammin, joten varsinaiseksi säästämiseksi ulkomailla olo ei taaskaan osoittautunut. Mutta hei, Lindtin suklaalevyjä alle kahdella eurolla...? Pienen lapsen kokoinen kakkupala alle neljällä?

Niin. Kaurapuuro maistuu jälleen ihan hyvälle.

Ylemmissä kuvissa berliiniläisiä kotiruokia, salaattia paahdetulla kurpitsalla ja fetalla sekä extra-fättejä burgereita

Tämän kertaisen Berliinin matkan vahvuutena oli tiivis kontakti paikallisväestöön - kaupungissa asustelee ja enemmän tai vähemmän opiskelee tällä hetkellä kolme tuttua. Kahtena aiempana kertana Berliinissä vieraillessani on päämäärätön haahuilu kuulunut matkaohjelmaan yhtä olennaisesti kuin täydellisen dönerin metsästys. Tällä kertaa sai onneksi keskittyä jälkimmäiseen. Oppaiden johdolla löysimme tiemme lukuisiin erinomaisiin ruokapaikkoihin, joiden asiantuntijana voin vastedes esiintyä itsekin.

Tässä siis hieman hyväksi havaittuja tärppejä Berliinin ravintola/kahvila/baarikattauksesta täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä:

Ali Baba (Krossener Str. 17, Friedrichshain. Mainion baari- ja ravintolakadun Simon-Dach-Strassen sivukadulla)

Berliinin kansallisjuoma on Club-Mate

Libanonilaisia erikoisuuksia niin leipään käärittynä kuin Tellerinäkin, annosten parhaina puolina erityisen hyvät kastikkeet. Taivaallista baklavaa, isohko pala maksoi euron. Jättimäinen falafel teller kustansi neljä euroa, ei huono kauppa ollenkaan.

Chez Michel (Adalbertstrasse 83, Kreuzberg. U Kottbusser Tor, siitä pohjoiseen)

Ranskalainen ruokitsemo, johon löysimme tiemme keskellä yötä pikkusuolaisen toivossa. Lykästi - erinomaista, konstailematonta quichea alle kolmella eurolla. Paikkaa voikin muistella kaiholla kun seuraavan kerran jonottaa Helsingin yössä tuplaporilaista kaikilla mausteilla.








Cafe Fleury (Weinbergsweg 20, Mitte. U Rosenthalerplatz, Weinbergswegiä pohjoiseen kohti Prenzlauer Bergiä)

Sattumalta tiellemme osunut kahvila, joka oli alueellaan sinänsä yksi muiden joukossa, mutta sellaisena täydellinen osoitus siitä mitä "ihan perus kahvila" voi parhaimmillaan olla. Mielenkiintoisesti täytettyjä leipiä, jotka hinta-laatusuhteeltaan jättävät suomalaiset kinkku-juustot tai currybroilerit auttamatta jälkeensä. Oman omena-vuohenjuustopatonkini välissä oli varmaan 100 g vuohenjuustoa reilusti siivutettuna - myönnettäköön, että määrä meni jo ehkä liitoittelun puolelle. Plussaa kuitenkin aina siitä, ettei täytteissä ole nihkeilty.


Weinerei (Veteranenstrasse 14, Mitte. Weinbergswegia Cafe Fleuryakin pohjoisemmaksi, tie muuttuu Kastanienalleeksi. Zionkirchen tuntumassa sivukadulla)

Viinibaari, jossa maksetaan lähtiessä omantunnon mukaan. Konseptilla on heikkoutensa ja yhtään enempää viinien päälle ymmärtävä löytänee itsensä nyrpistelemästä itsepalvelutiskin valikoimalle. Tällaisen perustallaajan mielestä paikka oli kuitenkin mainio. Baarimikolta saa 2 euron kolikkoa vastaan lasin, jonka täyttäminen tapahtuu omien mieltymysten mukaan. Tiskillä on lukuisia pulloja niin punaista, valkoista kuin kuohuvaakin, palanpainikkeeksi taisi olla jotain leivänkaltaista. Kiva, joskin täpötäysi aloittelupaikka (viinitarjoilu vain puoleen yöhön).

The Bird (Am Falkplatz 5, Prenzlauer Berg - U Schönhauser Allee tai looginen jatkumo sunnuntain Mauer Parkin kirpputorille)

Berliiniläisittäin kalliinpuoleinen, suomalaisittain perushintainen jenkkiravintola, joka kehuu tekevänsä kaupungin parhaat burgerit. Allekirjoitan. Kahdesti vierailleena olen aina ryöminyt pois tyytyväisenä verisuonet jälleen hieman aiempaa tehokkaammin tukittuina. The fat stingy Gonzalez (11,50) sisältää erinomaista guacamolea, mutta ennen kaikkea muiden hampurilaisten tapaan The Pihvin. Empiiriseen havainnointiin perustuen Birdin erottaa muista ei-pikaruoka-hampurilaispaikoista nimenomaan ravintolan fanatismia lähentelevä suhtautuminen naudanlihaan. Bird on niitä harvoja paikkoja, jossa hampurilaispihvi kannetaan eteen korkeintaan mediumiksi grillattuna. Ruokailukokemuksen voi summata lähinnä siihen, että kasvissyöjien lienee turha vaivautua paikalle. Paitsi ehkä niiden oivallisten ranskalaisten tähden.

LeBuffet (KaDeWe-tavaratalo, Tauentzienstraße 21-24, 7 krs.)

KaDeWen kuudennen kerroksen ruokaosasto mainitaan lähes poikkeuksetta Berliinin must-see listoilla, eikä kerrosta ylempänä sijaitseva "talvipuutarha"-ravintola ole varsinaisesti huonompi. Hintatasoa ei voi kautta rantain sanoa edulliseksi, mutta giganttisista kakkupaloista pyydetyt vajaa neljä euroa tuntuivat varsin kohtuullisilta. Kahvi oli kallista (3,20 kuppi), joten valitsimme kakkujen seuraksi suhteessa edullisemmat kuohuviinilasilliset (4,60) ihan säästömielessä.

Yläkuvassa ei-niin-tiukan kisan voittaja, alemmassa asiantuntijaraadin pisteet yksityiskohtaisemmin

Berliini on tunnettu pitkälle viedystä aamiaiskahvilakulttuurista ja viikonloppubrunsseistaan. Testasimme valikoimaa lähinnä kotiseudun virkaa toimittaneessa Neuköllnissä, jossa käypää aamiaista sai esimerkiksi Heroesista (Friedelstrasse 49, Neukölln, U Hermannplatz) ja Blumesta (Fontanestrasse 32, Neukölln, U Boddinstrasse).

Lisäksi on pakko mainita The Circus Café saman nimisen hostellin alakerrassa Rosenthaler Platzilla. Hostelli kannattaa painaa mieleen erinomaisen sijainnin ja kokonaisvaltaisen viihtyvyyden takia, mutta hostellin kahvilan viiden euron aamiaisbuffet on jo riittävä syy saapua paikalle. Buffetin tarjonnassa ei ole juuri yllätyksiä, mutta perushyvistä ja monipuolisista raaka-aineista hinta on varsin kohtuullinen. Pieni miinus tarjoilijatytöstä, joka varmisti kahteen kertaan että todella olimme maksaneet myös ruoasta tilatessamme toisia kahvikupillisia ja kysellessämme ekstra croissantien perään. Ei sillä että olisimme pöydän käytetyistä kipoista ja lautasista päätellen jääneet varsinaisesti nälkäisiksi. Mutta jos nyt vielä yhden vohvelin... "Joo laita mullekin." Ja niin edelleen.

Ravintoloista mieleen ovat jääneet myös esimerkiksi:

I Due Forni (Schönhauser Allee 12, Mittestä hieman itään, U Senefelderplatz)

Hyvää pizzaa, ei-niin-hyvää palvelua. Mutta sanoinko jo, hyvää pizzaa. Varsinaisten tarjoilijoiden lisäksi paikalla noin 20 muuta henkilöä ilmeisesti enemmän tai vähemmän töissä, mutta ainakin väittelemässä kiivaasti italiankielellä.

Monsieur Vuong (Alte Schönhauser Strasse 46)

Suosittu vietnamilainen raintola, jossa aromikkaiden yrttien makuharmonioista saa nauttia melkolailla orrella istuen, syömäpuikot vierustoverin puikkoja vasten säännöllisin väliajoin kalahtaen.

Van Xuan (Crellestrasse 48, Schöneberg)

Kelpo vietnamilaista väljemmin.


Yleisesti ottaen baarien ja ravintoloiden tarjonta on erittäin runsas ja monipuolinen, mutta kuten totesin, ilman selvää suuntaa voi hyvinkin löytää itsensä kävelemästä korttelikaupalla ilman ainuttakaan potentiaalista istahduspaikkaa. Runsaasti kivoja kahviloita ja muita ruokahuoltamoita löytyy oman kokemukseni mukaan esimerkiksi seuraavilta kaduilta:

Prenzlauerbergissä Kastanienallee, sivukatu Oderbergerstrasse sekä ylipäänsä pienemmät kadut U Eberswalderstrassen ympäristössä.
Friedrichshainissa Simon-Dach-Strasse sivukatuineen.
Kreuzberg-Neukölln akselilla Graefestrasse sekä kaikesta räkäisyydestään huolimatta Kottbusser Torin ympäristö eritoten U-asemalta pohjoiseen.
Schönebergissä Akazienstrasse ja Goltzstrasse sekä pohjoispään Nollendorfplatzin seutu.

Haaveilen pikaisesti uusiutuvasta mahdollisuudesta saada taas hetken olla oman elämänsä berliininmunkki. Toteutuminen vaikuttaa kuitenkin äärimmäisen epätodennäköiseltä kalenterin täytyttyä taas kotiin palattuani todellisella elämällä, tenteillä, töillä ynnä muilla juoksevien asioiden hoidoilla. Viimeiset pari kuukautta ennen maailman toiselle puolelle siirtymistä lentävät todennäköisesti kuin siivillä, mutta onneksi voi sentään aina katsoa lomakuvia.


Bis bald!