Sometimes I feel so sick at the state of the world that I can't even finish my second apple pie

Sain vasta tänä vuonna selville, että voin syödä raakoja omenoita. Voissa ja sokerissa uineita, kanelilla kyytipojitettuja erinäisin tavoin pehmeäksi kypsenettyjä omenia (omenoja? omenoita?) olen toki syönyt aina. Sellaiset ovat pääosassa myös syksyn tärkeimmässä jälkiruoassa. Piiraat kuuluvat syksyyn siinä missä omenatkin, ja vastavirtaan räpiköiminen on aina virran mukana kellumista vaikeampaa, joten...

Seuraa simppeli ja mielestäni kaikkein paras omenapiiraan resepti: ranskalainen klassikko Tarte Tatin, ehdoton suosikkini myös kaikista erisnimiä kantavista leivonnaisista ylipäänsäkin. Herkku tunnetaan myös nimellä keikauskakku ja sen puitteissa keikauttaa voi toki muitakin hedelmiä. Klassisin Tatin nojaa kuitenkin omeniin, mielellään happamiin, tasapainottamaan piiraan muuten jopa ällömakeaa makumaailmaa.

Tarte Tatinin nerokkuus piilee sen yksinkertaisessa rakenteessa - raaka-aineita on vain viisi, ja niistä valtaosa jo edellä mainittuja aina toimivia kunnon leivonta-aineita. Yksinkertainen on kaunista ja hyviä raaka-aineita käytettäessä usein parasta, niin paljon kun kaikenlaisesta oudosta fuusiokikkailusta tykkäänkin.

Tarte Tatin (kahdelle sikailijalle tai useammalle)

3 hapahkoa omenaa, esimerkiksi granny smith (isoäitimäisyys sopii tähän muutenkin loistavasti)
1,5 dl sokeria
100 g voita
kanelia maun mukaan
2 levyä voitaikinaa

Ideaalitilanteessa Tarte Tatinin valmistukseen kannattaa käyttää valurautapannua, jolloin sama astia toimii sekä hellalla, että uunissa. Mikäli taloudesta kuitenkin moinen paistoväline uupuu, voi omenat varmasti kypsennellä erikseen tavallisella pannulla tai tavallisessa kattilassa, siirtää voideltuun uunivuokaan ja edetä alkuperäisen suunnitelman mukaan. Kuvitellaan kuitenkin, että käsillä on ideaalitilanne.

Kuori omenat ja pilko suurehkoihin, saman paksuisiin lohkoihin. Aseta valurautapannu liedelle ja käännä levy keskilämmölle. Laita voi pannulle sulamaan, ja lisää sulaan voihin sokeri. Hämmentele seosta kunnes sokerikin on sulanut muodostaen voin kanssa vielä vaalean siirappimaisen seoksen. Lisää pannulle omenalohkot mahdollisimman tiivisti ja kauniisti - valmiissa piiraassa ne jäävät päällimmäisiksi. Jätä pannu keskilämmölle porisemaan noin vartiksi tai pidemmäksi aikaa, kunnes siirappi on karamelisoitunut omenineen kullanruskeaksi. Tee tasaisin väliajoin itsellesi palvelus ja käy maistamassa omenaista siirappilientä (note to self: se on kuumaa).

Tulevaa ennakoivassa kuvassa piiras lymyilee jo Helsingin kenties puhtaimmassa uunissa. Terveisiä äidille...

Laita tässä välissä uuni lämpiämään 180 asteeseen ja ota voitaikina sulamaan. Kauli/painele kaksi levyä yhteen ja jotakuinkin ympyrää muistuttavaan muotoon. Kun omena-siirappiseos näyttää valmiilta, ota pannu pois liedeltä. Ripottele päälle kanelia ja nosta taikinalevy koko komeuden päälle. Pieni rustiikkinen fiilis (=ruma taikinarääsy) kuuluu vain asiaan! Itse unohdin kanelin ja lisäsin sen jälkikäteen melko plastiikkakirurgisissa tunnelmissa, mutta valmis piiras edessäni tämä vaihe oli enää muisto vain. Painele taikinan ulkosivut pannunreunoja vasten esimerkiksi lusikkaa apuna käyttäen.

Nosta piiras uunin alaosaan kypsymään noin 25 minuutiksi. Tarkkaile tilannetta, paistoaika voi vaihdella uunin tehon ja valitun paistokorkeuden mukaan. Kun taikina näyttää sopivasti väriä saaneelta, kohonneelta ja kypsältä, on piiraskin melko varmasti valmis - omenat ovat kypsyneet jo pannulla.

Tarte Tatin on siitä hyvä leivonnainen, että se on parhaimmillaan heti uunista tultuaan tai ainakin saman päivän puolella. Voitaikina tunnetusti kärsii pitkästä säilytysajasta - mikäs sen sopivampaa tekosyitä olla-syömättä-kaikkea-heti kavahtavalle mielelle. Jos piirasta kuitenkin jää yli, ei parhaat päivänsä nähnyt taikina ole moksiskaan näin maukkaan täytteen rinnalla.

Viiden tähden aamiainen

Sisäpiirivinkki marraskuun 19. päivää ajatellen: listalla myös piilo Tatin kaikkia muita frankofiilejä ajatellen!