I wanna do bad things with you

Lauantai-ilta, syntinen ilta.

Ruoan kuvaileminen latteahkosti "syntisen hyväksi" saa sen kuulostamaan ehkä laimeimmalta koskaan, mutta viime toissa viikonlopun kokkikerhon aikaansaannos oli olemukseltaan jotenkin... julkea. Purppuraista teemaa noudattava värikoordinoitu ateria olisi ollut omiaan jonain syysmyrskyisenä iltana, mutta yhtälailla se istui kalseahkoon kesäiseen yöhön. Säästä huolimatta sisäinen ruoka-ajoistaan tarkka kelloni tuntuu elävän välimerellisen paahteisissa tunnelmissa. Keskiyö on ihan hyvä aika illastaa.

Kaikkialle leviävä verenpunainen väri, josta voi syyttää niin punajuuria, punaviiniä kuin mustikkaakin saavat kenen tahansa ajatukset harhailemaan paheellisilla teillä. Edellämainittu yhdistettynä viimeisen kolmen vuoden aikana populaarikulttuurille altistumisen seurauksena tapahtuneeseen aivopesuun voi johtaa vain yhteen ajatukseen: tätä varmaan söisin, jos olisin vampyyri. Jos vampyyrit nyt ylipäänsä söisivät, mitä ne eivät siis tee. Tämähän ei ole voinut jäädä kellekään epäselväksi.

Punajuuret ja vampyyriaiheinen viihde - uhka vai mahdollisuus? Ehdottomasti molempia.

Punajuuret lienevät kaikille laitosruokailun läpikäyneille tuttuja lähinnä siivutetussa etikkakyllästetyssä muodossaan. Vaikka etikkaisista asioista pidänkin, aiheuttavat aaltopintaiset punajuuriobjektit lähinnä vilunväristyksiä. Tuore punajuuri sen sijaan on parhaimmillaan taivaallista ja taipuu uskomattoman moneen. Paahdettu punajuuri toimii aina, samoin siihen perustuvat kasvispihvit, mutta alkuvuodesta potin korjasi ko. juurekseen friikahtaneessa Uudessa-Seelannissa nauttimani punajuuri-porkkana-appelsiini-tiesmikämehu. Oi autuutta, oi verenhimoa.

Punajuurella sopii myös jatkaa liharuokia, ja jauhelihaan yhdistettynä lopputuloksena on monen jostain käsittämättömästä syystä inhoama klassikko, lindströminpihvit.

Lindströminpihvit (noin 10 kpl) 

Ohje arvatkaa mistä

300 g tuoretta punajuurta (tuli itse laitettua epähuomiossa reilut 500 g - muotoiluvaihe suht haasteellinen, mutta lopputulos silti syötävä)

400 g naudan paistijauhelihaa

1 kananmuna

2 rkl vehnäjauhoa

suolaa

mustapippuria

valkopippuria

timjamia

Keitä punajuuret pehmeiksi (koosta riippuen noin 30-45 min), mutta kuitenkin niin, että ne ovat vielä hiukan napakoita. Anna jäähtyä, kuori ja raasta. Sekoita raastettu punajuuri ja kaikki muut ainekset. Muotoile taikinasta käsin pienehköjä pihvejä ja paista paistinpannulla kypsiksi. Kylkeen tottakai perunamuussia ja kermakastiketta.

Vielä sananen vampyyriviihteestä. Hienoisena True Blood -fanina olen odottanut uusinta kautta viime syksystä alkaen, mutta ensimmäisen jakson jälkeen en ollut järin vakuuttunut. Meininki oli alusta asti vaan todella outoa, ja koska mielestäni koko vampyyritematiikka on aivan toisarvoista sarjan muiden ansioiden (yleinen draama, syvän etelän fiilistely) rinnalla, kaikki uudet yliluonnolliset ulottuvuudet aiheuttavat lähinnä päänvaivaa ja vievät ruutuaikaa oikeasti tärkeiltä asioilta. Kuten Sookielta ja Ericiltä.

Onneksi aina voi kuitenkin palata sarjan alkuteksteihin, jotka ovat todennäköisesti hienoimmat HBO:n tuottamat 92 sekuntia koskaan.



Annoskokoisten herkkupalojen ohjetta luvassa myöhemmin, samoin raporttia juhannuksen ruokabakkanaaleista. Ensin kuitenkin Belgia, olut ja operaatio täydelliset pommes frites!