Elämä on juhla*

Juhannuksen osalta lienee parasta antaa kuvien puhua puolestaan.

Sain huijattua 20 ihmistä Pohjois-Karjalaan, entiseen mummolaani, nykyiseen idän kuumimpaan reivikeskukseen. Aikaisemmat rentoilujuhannukset vaihtuivat kenties organisoiduimmaksi ja pitkään suunnitelluimmaksi keskikesän juhlaksi koskaan, niin ruokailun kuin muunkin oheisohjelman puolesta. Armottoman syömismaratoonin käynnisti juhannusaaton tee-se-itse sitsit, akateemiset pöytäjuhlat tällä kertaa varsin rennosti tulkittuna.

Lukemattomat toimikunnat valjastivat koko vieraskatraan juhlatalkoisiin, mutta sitsiruokakomiteaa johtamaan eksyi yllättäen yours truly. Koko perjantai kyökissä ennen kello seitsemän h-hetkeä: listattujen asioiden määrä kasvoi, tiskivuori kasvoi, tyhjien pullojen säkki kasvoi ja tuntia aiemmin talon jokainen pöytätilaa sisällään pitävä huone eristettiin juhlakansalta staff only -lappujen saattelemana. Emännän ja apuemäntien pulssi nousi, jännitys tiivistyi, mutta kaikki tämä hyvässä hengessä ilman kireää pinnaa. Näin toimii kolme vuotta toistensa kanssa elämään opetellut kelpo koneisto!

Illan ja aamun menu näytti seuraavalta:

Juhannusaaton sitsit

Alkumalja
(teemana Camparin naamioiminen juomakelpoiseksi:
aseina ginger alea, veriappelsiinimehua, soodaa ja minttua)

*

Mansikka-basilika-briejuustosalaattia

Focacciaa ja kotitekoista pestoa

*

Savulohta

Uusia perunoita, kevätsipulisilppua ja voita

*

Kanelista raparperikiisseliä

Vaniljajäätelöä

*

Key lime pie

Kahvi avec

Juhannuspäivän sillis

Karjalanpiirakoita ja munavoita 

(klikkaa resepteihin; focaccian takana apuemäntä N, karjalanpiirakoiden takana apuemäntä A, kolmen lohikilon takana kalamestari J)

Käsiohjelmasta unohtunutta: juhannusperinne numero yksi, repeävä taivas. Snapsit talteen, pöydät sisälle ja helan går raikui taas.

4 ruokalajia, 5 pöytäjuomaa, 30 laulua, monen monta tuntia = great success. Seuraavana aamuna työleiri jatkui karjalanpiirakoiden sarjatuotannolla. Hauskaa oli, hauskempaa kuin kenties koskaan aiemmin tähän aikaan vuodesta, sekä keittiössä, ruokapöydässä että sen alla. Hienoja hetkiä, niitä tähän vuoteen on totisesti mahtunut.

Kolmepäiväisten bakkanaalien karjalanpiirakoita seurannut näytös sujui arvattavan laiskoissa tunnelmissa, pyhää rillaa-rillaa-rillaa-kolmiyhteyttä hartaudella kunnioittaen. Siitä lisää myöhemmin.


*mutta Mamba on huonoa