Annoskokoiset juustokakut

Rakkaat lukijat! Seuraavaksi jotain pientä makeaa sellaisille päiville, jolloin sisäinen pullantuoksuinen kodinhengettäresi (tai -henki...miehesi?) nostaa päätään, mutta mielii toteuttaa itseään mahdollisimman ripeästi.

En tiedä ketään, joka ei pitäisi juustokakuista, ja kuulun niiden kiihkoisaan fanikuntaan itsekin. Karkeastihan juustokakut voidaan jakaa uunissa paistettaviin ja jääkaapissa (yleensä liivatteen avulla) hyydytettäviin. Omat suosikkini kuuluvat ensimmäisiin, ja klassisen New York-style cheesecaken olen valmis julistamaan ykskantaan maailman parhaaksi jälkiruoaksi.

Samalla juuri kyseiset äärimmäisen pelkistetyt juustokakut ovat tuottaneet minulle jo vuosikausia uskomatonta päänvaivaa, eikä sen täydellisen ohjeen metsästys ole vieläkään tullut päätökseensä. Olen lukuisten empiiristen kokeilujen perusteella vakuuttunut siitä, että täydellisen juustokakun täytteen pääraaka-aineena tulee käyttää pelkästään tuorejuustoa, mielellään useita satoja grammoja normaalikokoista irtopohjavuokaa ajatellen. Mukaan voi mahdollisesti lisätä myös aavistuksen creme fraichea, mutta ei missään nimessä desilitroittain kevytvispiä, rahkaa tai vastaavia korvaavia maitotuotteita tuorejuustomäärän kustannuksella. Kaikkien muiden aineiden, eritoten sitovan elementin virkaa toimittavien kananmunien määrä tuntuukin olevan suurin ongelma. Niitä tuntuu olevan aina liikaa (oli kyse sitten kokonaisista kananmunista, pelkistä keltuaisista tai näiden välimuodosta), jolloin täytteestä tulee jotenkin rakeista, röpelöistä, vääränlaista, kun tavoite on täydellisen sileä ja viivasuoran leikkauspinnan antava, silti kiinteä lopputulos. Toisinaan ongelmana on ollut liian lyhyt paistoaika, jolloin sisus on jäänyt keskeltä liian lötköksi, liitoitellusti kakkulapioon jämähtäväksi.

Onnistuessaan tällainen juustokakku ei mielestäni kaipaa kylkeensä mitään ylimääräistä, hedelmäkuorrutteita, kastikkeita tai kermavaahtoa. Epätäydellistä (tosin silti hyvänmakuista) tekelettä sopii kuitenkin vähän tuunailla. Yksi kauneimmista vaihtoehdoista on lisätä jo vuokaan kaadettuun tuorejuustoseokseen marjoja tai marjasosetta, jotka sitten parilla yksinkertaisella ranneliikkeellä marmoroidaan osaksi täytettä. Toinen varsin esteettinen, monissa tilanteissa käytännöllinen ja ennen kaikkea hauska ja erilainen variaatio on leipoa juustokakku valmiiksi annoskokoon muffinsivuokia hyödyntäen. Molempi parempi.

Yltäkylläisyyden nimeen vannoen tein näitä keskellä yötä taannoisen mukaavuusruokailun kylkiäisiksi. Ymmärrettävistä syistä juustokakkusia jäi yli, vaikka tein niitä kahdelle hengelle sangen maltillisesti vain 16 kappaletta.

Alkuperäinen vadelmia sisältävä ohje on peräisin ihastuttavalta Annie's eats -sivustolta, jonka pitäjällä taitaa olla käytössään hieman enemmän aikaa ruokabloggaamiseen. Jos estetiikka on puoli ruokaa, on se vähintään puolet ruokablogia. Annien blogissa tämä puoli on totisesti hallussa, eikä resepteissäkään ole juuri haukkumista.

Annoskokoiset mustikkamarmoroidut juustokakut (16 kpl)

Pohja

1,8 dl keksinmuruja (esim. Digestive)
2 rkl voisulaa (laita enemmän tarvittaessa, pohja jäi melko irtonaiseksi)
1,5 rkl sokeria

Täyte

1 pauna (= 453 g) maustamatonta tuorejuustoa (laitoin itse 400 g)
1,8 dl sokeria (laitoin itse reilun desin)
pieni ripaus suolaa
1/2 tl vaniljasokeria
2 munaa (huoneenlämpöistä)

Päällys

vajaa desilitra mustikoita survottuna

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Sekoita pohjan aineet keskenään ja nostele muffinsivuokien pohjalle. Jos mahdollista, asettele paperivuoat vielä erilliseen kovaan muffinsivuokaan - täyte on varsin juoksevaa ja todennäköisesti leviää muuten. Painele muruseos kiinteäksi esimerkiksi pienellä lasilla. Nosta uuniin ja esipaista muutama minuutti. Nosta ritilälle jäähtymään.

Itse täytettä varten vispaa tuorejuustoa sähkövatkaimella kunnes se on muuttunut sulavaksi ja tasaiseksi. Lisää sokeri ja vatkaa joukkoon. Sananen juustokakkujen (ja tottapuhuen muidenkin makeiden leivonnaisten) sokerimääristä: sitä voi yleensä huoletta vähentää. Lähes poikkeuksetta sokeria on resepteissä omaan makuuni aivan liikaa; mielestäni juustokakkuun kuuluu tietty ominaishappamuus, maukkuus, jonka liiallinen sokeri jyrää tehokkaasti alleen. Suosittelen lisäämään aluksi puolet annetusta määrästä, ja annostelemaan loput pienissä erissä välillä maistellen, kunnes haluttu makeusaste on saavutettu. Monissa leivonnaisissa sokerin tehtävä on toki paitsi makeuttaa, myös auttaa halutun rakenteen saavuttamisessa; en neuvoisi ketään esimerkiksi vähentämään sokerimäärää puoleen marenkia tai macaron-kuoria tehdessä. Juustokakun kaltaisessa leivonnaisessa määrää voinee kuitenkin huoletta alentaa, muttei tietenkään tarvitse jos ei halua.

Takaisin asiaan: sokerin jälkeen lisää suola ja vaniljasokeri (tai uute, jos sinulla sellaista on), ja munat yksi kerrallaan. Sekoita kunnes massa on tasaista. Jaa seos jo jäähtyneisiin annosvuokiin jättäen niille hieman tilaa nousta. Nostele sen jälkeen kuhunkin lusikallinen etukäteen valmistamaasi mustikkasosetta (mustikat + haarukka = mustikkasose) ja aloita marmorihifistely tulitikkua, hammastikkua tai vastaavaa apunasi käyttäen. Tikku keskelle täytettä, muutama varovainen pyöräytys. Ei siis hullua vispausta, ellei tavoitteenasi ole valmistaa vaaleanliiloja juustokakkuja. Varmasti hyviä nekin.

Nosta juustokakut uuniin ja paista noin 20 minuuttia, kunnes kakut ovat keskeltä hyytyneitä. Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja siirrä jääkaappiin lepäämään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Itse maistoin tietenkin heti, mutta on se uskottava: kädenlämmin ja vetäytymätön olomuoto ei tosiaan tee oikeutta tälle jälkiruoista hienoimmalle.

Armas monituhatpäinen lukijakuntani! Löytyykö hallustanne sitä kaikkein parasta, ehdotonta hittimateriaalia olevaa juustokakkureseptiä? Jos löytyy, pistäkää ihmeessä hyvä kiertämään. Viime leipomiskerrastani on jo ueampi viikko aikaa...

One last whoo-hoo