Tuhannen muun kasvavan lapsen lailla olen viettänyt usemman viikon elämästäni syöden pelkkää spagetti bolognesea. Etelänlomilta tuttu tilanne: mennään illalla ulos syömään, ja tärkein kriteeri ravintolan valinnassa on se, että perheen pienimmälle löytyy jotain hyvin ennalta arvattavaa syötävää. Onneksi Kanarialla oli pelattu varman päälle myös tällä saralla - jalanpolkemisilta säästyttiin (tässä kohtaa). Olisi mielenkiintoista saada tilastotietoa bolognesekastikkeen vuotuisesta menekistä esimerkiksi Playa del Inglésistä. Puhutaanko tonneista vai kymmenistä? Kulttuurimaantieteilijä sisälläni aistii tässä äärimmäisen tärkeän tutkimusaiheen: onko alueellisia eroavaisuuksia havaittavissa? Missä menee enemmän lasagnelevyä, missä spagettia?
Oma kokonaiskulutukseni 22 ikävuoteen mennessä lienee joitain satoja litroja bolognesekastiketta. Pitkään kyseinen ruokalaji tuntui niin kuluneelta ja ankealta, etten olisi voinut kuvitellakaan kokkailevani sitä paitsi äärimmäisen hädän hetkellä. Sellainen hetki ilmaantui kuin itsestään törmätessäni Pastanjauhajien kastikeohjeeseen. Pienin muutoksin kyseinen kastike on jäänyt vakiokäyttöön ja viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt sitä varmaan neljästi (!).
Ankeahko perusruoka muuntautuu salonkelpoiseksi herkuksi vain yhdellä pienellä liikkeellä, joka arjen hulinassa usein jää paitsioon ymmärrettävistä syistä. Tomaattipohjaisten kastikkeiden ehdoton juttu on pitkä haudutusaika matalalla lämmöllä. Kun kaikki kastikeainekset on ympätty pannuun on maku mielestäni juuri sellainen ihanookoo mitä nyt olettaa saattaa, mutta annas olla kun ruoan jättää tekeytymään pariksi tunniksi... jotain taianomaista tapahtuu.Tähän vuoden aikaan kotimaiset tuoreet tomaatit maistuvat taas taivaallisilta, mutta tätä kastiketta kelpaa kauhoa suuhun vuoden ympäri. Nimenomaan kauhoa. Vegeversioksihan tämä muuntautuu helposti vaihtamalla jauhelihan soijarouheeseen, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin eihän se samalta maistu.
Bolognese-kastike (neljälle)
1 sipuli
1 iso porkkana
2 valkosipulinkynttä
500 g paseerattua tomaattia
2 dl vettä (tai viiniä...)
2 rkl tomaattipyreetä
1 luomu-lihaliemikuutio
1-2 rkl kuivattua basilikaa
mustapippuria
ripaus chiliä
suolaa maun mukaan
oliiviöljyä
Freesaa pannulla hienonnettu sipuli, valkosipuli ja karkeaksi raastettu porkkana reilussa määrässä öljyä. Lisää joukkoon jauheliha (jonka otit hieman aikaisemmin huoneenlämpöön, tai edes pois pakkasesta) ja ruskista. Heitä sekaan mausteet ja lisää paseerattu tomaatti. Huljuttele tomaattitetra vedellä ja kaada noin parin desin edestä joukon jatkeeksi. Lisää tomaattipyre ja liemikuutio, kiehauta kunnes liemikuutio on liuennut. Madalla lämpöä ja jätä kannen alle hautumaan niin pitkäksi aikaa kun vain suinkin jaksat odottaa, mielellään vähintään pariksi tunniksi.
Tarjoa keitetyn spagetin kanssa perinteitä vaalien, tai käytä lasagnen välissä. Ylläolevasta määrästä yhden hengen talous syö ainakin neljästi, joten osan pakastamista kannattaa harkita. Lasagnen valmistukseen määrä on juuri sopiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti