PB&A

Seuraavaksi jotain pientä ja hyvin yksinkertaista. Henkilökohtainen omenakausi jatkuu, eikä loppua näy. Olin elänyt omena-allergikon elämää vuosikausia, kunnes ymmärsin pari kuukautta sitten kaverin vinkistä maistaa luomuomenaa.

Ei minkäänlaisia oireita.

Jostain syystä varsin moni tuntuu heränneen tismalleen samaan ilmiöön viime aikoina, kykyyn syödä luomuna sellaisia kasviksia ja hedelmiä, jotka muutoin aiheuttavat ainakin lieviä allergiaoireita. Tämä käy toki järkeen - elimistö panee hanttiin ties mille hyönteismyrkyille ja kemikaaleille, ei itse luonnolliselle tuotteelle. Silti hämmästyttää, miten vähän asiasta puhutaan.

Paasaus sikseen, en ole lukenut aiheesta vielä tarpeeksi. Allaolevaa voin sen sijaan suositella pelkkien empiiristen havaintojen perusteella. Jälleen eräs vierasmaalainen klassikko, tällä kertaa välipalarintamalta:

Omenalohkoja ja maapähkinävoita

 Tarjoiltuna hienoimmalta lautaseltani.

Sunshine, lollipops and rainbows and everything that's wonderful is what I feel when we're together!

Vuodenajat vaihtuvat vinhaa tahtia. Tänään nautitiin aitiopaikalla kesän ensimmäiset jätskit, päärynäsorbettia ja Valion uutta Popcorn mixiä. "Mixiä" en ymmärrä ja popparit loistivat poissaolollaan, muuten kyllä toimi.

Kaupungilta bongattu sen molemmat nelipyöräiset lainsuojattomat. Ihanaa pehmoanarkiaa jäätelön ja lettujen muodossa! (Ainakin vielä toisen osalta)

Oodi ystävälle

Maailmassa on paljon ihania asioita, mutta yksi ylitse muiden on ystävä, joka muistaa sinua itsetekemällään muffinsilla ihan muuten vaan. Kolminkertainen huraa! -huuto T:lle, sielujen sympatialle ja kohta jo 20-vuotiselle yhteiselle taipaleelle! Eläköön mantelijauho, sokerihumala ja ammattimainen kuvanmuokkaus!

Päivän tärkein ateria with a twist

Rakastan aamiaisruokaa ja rakastan amerikkalaista ruokaa. Ei liene siis mikään yllätys, että yhdessä nämä kulminoituvat erääseen kaikkien aikojen parhaaseen aamiaisruokaan: pannukakkuihin! Pannukakut ovat ihmeellinen asia, niin äärimmäisen yksinkertainen nesteen ja jauhon yhteistyöstä syntyvät tuotos; juuri sellainen perusruoka, jonka juuret ulottuvat varmasti pitkälle ruoanvalmistuksen historiaan. Uskon vakaasti että hedelmällisen puolikuun alueella vedettiin pannukakkuja viikonloppuaamuisin jo ensimmäisen viljasadon aikana.

Vaikka meillä on Suomessa letut ja uunipannukakku, on amerikkalaistyylisissä pannukakuissa silti jotain eksoottista. Kenties syynä on niiden asema sikäläisenä aamiaisruokana. Makeaa leivonnaista heti aamusta? Epäterveellistä! Tyypillistä Amerikkaa! Pannareiden mahtavuus on kuitenkin siinä, että niitä ei ole pakko tehdä kaikista valkoisimpiin jauhoihin tai hukuttaa siirappiin. Vaikka sen kaltaisille pannukakuille, etenkin mustikoilla höystettynä, on todellakin aikansa ja paikkansa (sunnuntaiaamu, tai joskus torstaisin), päätin tänään tehdä vähän terveellisempiä versioita. Kaappi huusi tyhjyyttään ja vaihtoehtoja tuntui olevan tasan yksi, suomalaisen aamupalapropagandan kivijalkanakin tunnettu nopea ja helppo kaurapuuro. Booorriing. Elovenat kädessäni päätinkin hyödyntää niitä pidemmän kaavan kautta.

Kaurapuuro + pannukakut = synteesi!

Kaurapannukakut (kahdelle, tai yhdelle kahdesti... tai, ylpeästi, yhdelle)

1 dl kaurahiutaleita
1 dl jauhoja (vehnä, ruis, tattari... irrottele! Itse laitoin täysjyvävehnää. Koska taikinaa ei tarvitse vaivata eikä sitkoa syntyä, pannukakkuja ei ole pakko tai edes kannata tehdä perusvehnään)
1 tl tummaa sokeria
1/4 tl suolaa
1/2 tl ruokasoodaa
3/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl kanelia

1 muna
n. 2 dl nestettä (maitoa, piimää, jugurttia, sekoitusta)

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa munaa hieman kuohkeaksi ja lisää siihen neste, sekoita. Monet ohjeet peräänkuuluttavat piimää, mihin perustuvat buttermilk pancakesit muodostavat Jenkeissä ihan oman alalajinsa. Itselläni on harvemmin piimää jääkapissa, joten käytän vähän mitä sattuu. Pelkkä maito nesteenä tuottaa hieman turhan löysän taikinan (pannareihin kuuluu muhkeus!), joten laitan yleensä sitä ja maustamonta jugurttia sekaisin. Tällä kertaa käytössä oli paksua turkkilaista jugurttia ja punaista maitoa, joten en laittanut yleensä käyttämääni perusohjeeseen kuuluvaa paria ruokalusikallista voisulaa.

aamupuuro

 Sekoita muna-maitotuotehässäkkä kuiviin aineisiin ja sekoita hieman. Tarkoitus on kajota taikinaan vaan sen verran, että kuivat aineet juuri ja juuri sekoittuvat, ei siis vispata, vatkata tai vaivata. Pelkillä jauhoilla tehtäessä koostumus jää yleensä vähän kokkareisen oloiseksi, mutta juuri tähän pyritään. Pannukakkujen nerokkuus, peruste 345: täydellinen keittiöurpokaan ei voi epäonnistua! Ei vaadi kohotusta, vaivausta tai mitään muutakaan yleensä leivonnassa haasteellista. Kananmunan vispauksenkin voi skipata jos haluaa heittäytyä oikein laiskaksi.

Kun seos on valmis, ja näyttää tässä tapauksessa hätkähdyttävän paljon puurolta (edesauttaa terveellisen aamupalan illuusion luomista), paista siitä pannukakkuja. Liesi asentoon 6-7, pannulle hieman öljyä tai voita, kaksi erää, ja sinulla on edessäsi 8 maukasta lättyä.

Tein kylkeen jotain mitä aion nyt kutsua omenakompotiksi, ainekset yksi omena kuutioituna ja loraus siirappia. Vasta tässä kohti kamelin selkä saattaa katketa. Käsillä on kriittinen päätöksenteko: teenkö pannukakuistani epäterveellisiä kaatamalla päälle desilitran siirappia? Tämä on päätös, joka jokaisen on tehtävä itse. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sana epäterveellinen on vilahtanut tässä postauksessa aivan liian monta kertaa. Siirapin kaatamiseen kannattaa suhtautua samalla mentaliteetillä kuin ruoanlaittoon yleensä, ihan rennosti. Maailma ei kaadu silloin tällöin tapahtuvaan hieman turhan rentoon ranneliikkeeseen.

now we're talking

Neljä pannukakkua riittii tällä kertaa, lukemattomat ovat ne kerrat kun olen huitaissut kaikki. Seuraa kokeilu jonka oletan toimivan kuin rasvattu, loput pannukakut pakkaseen ja seuraavalla käyttökerralla leivänpaahtimen kautta lautaselle!

Suklaata, ihan raakana

Kosketukseni nykyään ah-niin-trendikkäisiin superfoodeihin on rajoittunut aiemmin kotimaiseen mustikkaan. Niitäkin olen mättänyt suuhuni autuaan tietämättömänä siitä, miten samanaikaisesti olen kytkeytynyt osaksi jotain suurempaa universaalia ilmiötä. Tietämättäni olen ilmeisesti ollut rumissa kotihousuissa puuroviritelmäni kanssa ajan hermolla. Mediaseksikkäänä. Heti aamusta!

Viime viikolla kävelin kuitenkin muuan keskustan ekokauppaan ja sekosin täysin. Poistuin paikalta useamman päivän perusruokabudjettia köyhempänä ilman, että edes ostin mitään välttämätöntä. Ostin sen sijaan hetken mielijohteesta Maca-jauhoa. (...). Niin, ja tarvikkeet eräänlaisen raakasuklaan valmistukseen.

Ehkä rahat menivät sittenkin hyvään tarkoitukseen.

Raakasuklaan on pakko olla jumalten ruokaa, ainakin päätellen siitä äkillisestä kosmisesta yhteydestä jota tunsin koko ympäröivää aistimaailmaa kohtaan vain yhden palan jälkeen... toisen, kolmannen. En ymmärrä miksi ihmisen pitäisi syödä ikinä mitään muuta kuin raakasuklaata (merisuolakiteillä)! Raakasuklaalla on myös taipumuksia tehdä mistä tahansa tilanteesta siedettävä: lauantaina minulla oli kaksi palaa mukana tentissä, enkä ole koskaan viihtynyt esseevastausten parissa yhtä hyvin.

 Raakasuklaa (jääpalamuotteja käyttämällä noin 15-20 palaa)

1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
1,5 dl raakakaakaojauhetta
reilu 1 rkl hunajaa
sattumia, kuten erilaisia pähkinöitä, rusinoita, ym. kuivattuja hedelmiä

Laita kookosöljy esim. teräskulhoon ja kulho vesihauteeseen. Lämmön ei tarvitse olla kovinkaan isolla, jotta öljyn koostumus muuttu kokonaan kirkkaaksi ja sulaksi. Öljyn sulettua lisää joukkoon kaakaojauhe ja sekoittele sileäksi. Makeuta hunajalla maun mukaan. Laitoin itse hieman päälle yhden ruokalusikallisen, joka saattaa olla jonkun makuun liian karvasta... (itsehän syön silloin tällöin kaakaojauhetta sellaisenaan).

Sotke mukaan haluamasi määrä sattumia, tai jos haluat kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, lusikoi hieman sulaa raakasuklaata kunkin jääpalamuotin pohjalle ja iske sattumat suoraan sinne. Tällä menetelmällä toteutin itse muutamia eri makuvaihtoehtoja, joissa yhdistelin cashew- ja pekaanipähkinöitä, banaanilastuja, rusinoita ja kuivattuja karpaloita erinäisin variaatioin. Ehdottomat suosikkini olivat kuitenkin kaksi simppeliä puhdasta suklaaversiota, joista toiseen ripottelin pinnalle sormisuolaa ja toiseen chiliä. Taivaan portit aukesivat viimeistään tuon merisuolatun suklaapalan kohdalla - makean ja suolaisen täydellinen liitto!

Tein toki pari palaa ihan sitä puhdasta itseään, ja ihan sujuvasti menivät nekin kurkusta alas. Sattumilla saa suklaapaloja kuitenkin mukavasti enemmän! Tässä tapauksessa määräkään ei korvannut laatua, vaan pikemminkin lisäsi sitä.

Niin ja ne terveysvaikutukset. Raakakaakaojauheessa niitä riittää moninverroin tavalliseen verrattuna, sillä kylmäprosessoinnin ansiosta arvokkaita hivenaineita ei ole kypsennetty taivaan tuuliin. Maussa oli allekirjoittaneen mielestä jo tarpeeksi perusteluita raakakaakaon puolesta, mutta näillä kilohinnoilla on ihan kiva tietää että syyt ovat myös toisaalla.

Kulhonnuolijan tehtävä on hyvin raskas.

Parsaa kansalle

Kuluva kevät on tuonut mukanaan lukuisia ensimmäisiä kertoja. Kuten ensimmäiset koskaan syömäni parsat! Suomalaisessa ruokakalenterissa aina läsnä oleva kausittaisuus on voimavara, jota voisin itse enemmän hyödyntää. Tulevina keväinä aionkin odottaa ensimmäisiä kauppoihin saapuvia parsapuntteja samalla intensiteetillä, kun imellettyä perunalaatikkoa aina päivien lyhetessä.

Parsakokeilun alkuperäinen toteutus meni vähän täältä sinnepäin, sillä parsojen kylkeen kaavailemastani klassikkokumppanista, hollandaise-kastikkeesta, tuli munakokkelia. Ja vielä kun ostin kaupan hienoimpia luomumunia! En viitsi siksi kastikkeen reseptiä tähän kirjoittaa, vaikka vika taisi löytyä kuitenkin sen toimeenpanijasta, joka yritti keltuaisten vispaamisen ohessa saman aikaan valmistaa kolmea muuta ruokalajia. Multitasking ja jalot kastikkeet eivät selvästikään kuulu samaan seuraan.

Onneksi apu löytyi nopeasti jääkaapissa majailevasta kirnuvoipaketista. Voisula = kastikkeiden aatelia.

 

Parsaa pomminvarmalla tavalla (kahdelle)

Puntti parsaa
Möykky voita (kuvassa kenties liioittelun makua...)
Tujaus sitruunamehua
Suolaa

Leikkaa parsoista kovat kannat ja huuhtele. Keitä sopivan napakaksi, tällä kertaa siihen meni kuutisen minuuttia - havaitsin parhaaksi kattilaksi koonsa puolesta paistinpannun! Nosta kypsät parsat lautaselle, pirskota päälle hieman sitruunamehua, hukuta voihin ja viimeistele sormisuolalla. Voilà!

Fiesta mexicana!

Ykkössuosikkeihini maailman eri ruokakulttuureista kuulu ehdottomasti meksikolainen. Meksikolaisen ruoan ja allekirjoittaneen suhteella on pitkä historia, joskin "meksikolaisen" aterian varjolla olen tarjoillut itselleni ja muille aikojen saatossa jos jonkinmoista huttua.

En muista tarkalleen milloin texmex-tuotteet tekivät täkäläisen läpimurtonsa, mutta se oli varmasti hieno päivä. Monien muiden lailla meillä omaksuttiin santamariat ja oldelpasot eksoottisine pusseineen ja purnukoineen ja yhdistettiin suomalaisittain hunajamarinoituun broileriin, kermaviiliin, raejuustoon, ynnä muuhun mitä kaapista sattui löytymään. Tortilloista tuli arkista perusruokaa, jopa siinä määrin, että pian Pohjois-Karjalassa mummini luona kolme sukupolvea valitteli yhteen ääneen sitä miten "tää ei taaskaan pysy kasassa".

"Suomalaiseen makuun" tuunattua "meksikolaista" yhtään väheksymättä olen viime aikoina alkanut kuitenkin kaivata vähän autenttisempaa elämystä. Jossain kohti valmismarinadi vaihtui maustepussiin, ja seuraavaksi maustepussi juustokuminaan, paprikaan ja limeen alkuperäisversioinaan. Ymmärsin että näin voittaa paitsi maussa, myös hinnassa; ne maustepussit maksaa yli euron! Järjetöntä!

Parasta meksikolaista koskaan sain maaliskuussa Los Angelesissa Van Nuysin kaupunginosassa El Indio - ravintolassa, joka oli käytännössä nuhjuinen take away -myyntiluukku talonmurjun päädyssä kiinteistöä jakavan strippibaarin naapurissa. LA:han pesiytynyt kaverini vaihtariajoilta lupasi raflassa vierailun olevan samalla kulttuurimatka pahamaineiseen laitakaupunkiin, mutta meno oli varsin kesyä... ei drive-by shootingia, ei jengitappeluita. Nada! Sen sijaan erinomaisia burritoja, kyynärvarren mittaisia. Hinta taisi olla jotain neljän dollarin luokkaa.

Meksikolaisen ravintolan asemaa Helsingissä on noussut alkuvuodesta puolustamaan kuuleman mukaan varsin kelpo Café de Nopal, jossa en ole ärtymyksekseni vieläkään käynyt, suurista puheista huolimatta. Amarillo nyt kun ei oikein iske kun vatsa huutaa Guacamolea.

Onneksi voi tehdä itse, ensikertalaisen haparoivin otteinkin. Äitini miesystäväkokelas tuli ensi-visiitille ja päätin pistää pystyyn meksikolaiset tarjoilut showcase -hengessä. Varasin aikaa pari kolme tuntia - virhe. Puhisin hellan ääressä yli viisi tuntia. Seuraavien ohjeiden toteuttamista varten suosittelenkin vakavasti parisuhdetta, kaveria tai ketä tahansa auttavaa kättä, ihan oman mielenterveyden säilyttämisen vuoksi. Lopussa seisoi kuitenkin kiitos ja kolme tyytyväistä henkilöä.

Eräänä sunnuntai-iltapäivänä muuan vallilalaisessa asunnossa nautittiin:

Fajitoja* naudanlihatäytteellä
lisäkkeenä guacamolea, salsaa, mustapapuja, 
ranskankermaa ja salaattia

---

Tortillat (maissi-vehnä) 12 kpl

n. 3 dl maissijauhoja
3 dl vehnäjauhoja (korvaa halutessasi osa täysjyvävehnäjauhoilla)
1 tl suolaa
4 rkl voita
n. 2 dl kiehuvaa vettä

Sekoita jauho ja suola. Lisää voi pieninä nokareina, nypi joukkoon. Kaada joukkoon kiehuva vesi  - ei kaikkea kerralla, sekoittele välissä ja lisää vettä vain sen verran, että taikina pysyy kasassa. Sekoita aluksi puuhaarukalla, ja kun sormia ei enää polttele, siirry työstämään käsillä. Siirrä taikina jauhotetulle pinnalle ja vaivaa jokunen tovi. Pyörittele taikina palloksi ja peitä muovikelmulla. Anna levätä puolisen tuntia.

Jaa puolen tunnin kuluttua taikina 12 osaan, helpoiten tämä onnistuu pötköttämisen ja pilkkomisen kautta. Kauli ohuiksi letuiksi, itse huomasin käteväksi metodiksi kaulimisen kahden hedelmäpussista leikkaamani muovinpalan (koko pussin ison sivun kokoisen) välissä. Pienen googlettelun perusteella osa porukasta ihan tosissaan panostaa ja rakentaa omia tortillaprässejä... Uskoisin, että mitä ohuemman letusta saa, sen parempi. Oman valurautapannuni koko oli kuitenkin rajallinen. Ohuimpia tekeleitä oli myös vaikea käsitellä ilman niiden tarttumista kiinni reunoistaan, joten tässä kohti sille kaverille olis töitä...

Paista letut paksuudesta riippumatta rasvaamattomalla valurautapannulla, omalla liedelläni (1-9 levyjen voimakkuuksina) 6-7 oli sopiva. Aikaa per puolisko kypsymiseen mennee puoli minuuttia - minuutti, silmämääräisesti tämän pystyy kyllä arvioimaan. Loppua kohti kaulinkäden vetristyessä kaulit uuden letun paistokuntoon sillä välin kun edellinen paistuu - en suosittele kaikkien kaulimista valmiiksi ellei ole tarpeeksi tilaa laskea raakoja lettusia sellaisille alustoille, joihin ne eivät tartu. Tässä lienee syy sille, miksi mulla meni viisi tuntia.

Kun tortillat on paistettu, siirrä ne kannelliseen laakeaan astiaan puhtaan keittöpyyhkeen uumeniin odottelemaan. Ennen syöntiä lämmitä pikaisesti esimerkiksi mikrossa.

Naudanlihatäyte (kolmelle-neljälle)

Ostaa lihaa vajaa puoli kiloa. Itse tein taannoin periaatepäätöksen ostaa vain luomulihaa, suosittelen. Koska luomuliha on melko arvokasta tavallisen kokolihan kilohintojenkin huidellessa pilvissä, kannattaa suosia halvempia ruhonosia. Tällä kertaa ostin itse kimpaleen luomunaudan keittolihaa, joka lienee käsittääkseni vähän mitä ruhonosaa sattuu jostain lapa-niska-alueelta. Suikaloin itse sopiviksi paloiksi ja hauduttelin noin kolme tuntia, tuli mureaa.

Marinadi meksikolaisessa hengessä vajaalle puolelle kilolle

reilu 1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1/2 limen mehu, laitoin limen puutteessa sitruunaa
1/4 tl seuraavia mausteita:
suola
mustapippuri
valkopippuri
juustokumina
paprika
oregano
chili

Sotke ainekset ja sekoita suikaloituun lihaan. Anna maustua jääkaapissa, mitä useampi tunti, sen parempi. Itse pidin vain noin 30 minuuttia ja hyvä tuli silti.

Ruskista suikaleet ja madalla liesi kakkoselle. Hauduta kannen alla haluttu aika, mitä pidempään, sen parempi. Itse haudutin kolmisen tuntia, ja kyllä... hyvä tuli. Kannattaa kurkata välillä kannen alle, ja jos näyttää kuivakalta, lisätä vettä. Loppuvaiheessa levyn voi tiputtaa ykköselle.

Guacamole (paljon)

4 avokadoa
2 tomaattia
2 valkosipulinkynttä
3 rkl sitruunamehua
suolaa, pippuria, chiliä maun mukaan. Jos kaapista löytyy tuoretta chiliä, mikäs sen parempi!

Muussaa avokadot, jotka on toivon mukaan kypsiä. Haarukka toimi hyvin, tykkään itse ainakin krouvimmasta sattumilla varustetusta konsistenssista. Jos tilanne vaatii sinusta morttelia, käytä morttelia. Kuutioi tomaatit, hienonna valkosipuli ja sekoita joukkoon. Viimeistele sitruunamehulla (määrä suunnilleen, laita maun mukaan) ja mausteilla.

Pikainen salsa

3 tomaattia
1 sipuli (puna, perus, valko, mitä nyt huvittaa)
1 rkl tomaattipyrettä
sopivasti hienonnettua korianteria (jos maku ei miellytä, persilja käy myös)
loraus valkoviinietikkaa
loraus oliiviöljyä
suolaa, pippuria, juustokuminaa ja chiliä (tuore!) maun mukaan

Tiedostettakoon, että ohje on äärimmäisen suuntaa-antava, mutta olin tässä vaiheessa (noin neljän ja puolen tunnin kohdalla) hyvin äkäinen ja nakkelin leikkuulaudan kautta kulhoon vähän mitä sattui tämän ja lukuisten muiden ohjeiden pohjalta varioimalla. Mun keittiömentaliteetti on aika usein hyvin summittainen, mutta jos maistelee välissä, ei yleensä mene kauheasti metsään. Varsinkaan näin hyvillä raaka-aineilla! Oli niiden suhde salsassa mikä hyvänsä, sen kannattaa antaa maustua jonkun aikaa jääkaapissa.

---

Jos selvisit yllämainituista hengissä, onnittelut! Tässä vaiheessa kaada itsellesi lasi punaviiniä ja jätä loput ilmaantumaan. Kata pöytään juuri valmistelemiesi taidonnäytteiden ohella ranskankermaa, esimerkiksi mustapapuja (tai ideaalitilanteessa refried beanseja) ja hyvää salaattia. Valmistaudu välittömään kansansuosioon.

Tortillakokeilu oli ihan hauska, mutta jatkossa taidan ostaa lättyni valmiina. Täytepuolella kaupan tarjontaan ei kuitenkaan ole paluuta. Itseinhoni nousee uskomattomiin sfääreihin kun muistelen kevättä 2009, jolloin mulla oli joku ilmeisen sairas fetissi Santa Marian cheddardippiä ja sen liki päivittäistä nauttimista kohtaan. Ainekset rasvaton maito, vesi, auringonkukkaöljy, muunnettu tärkkelys (tapioka), cheddarjuusto (4%), suola (1,6%), hapettumisenestoaineet (E339, E331), hiivauute, aromi (cheddarjuusto), hapot (maitohappo, sitruunahappo), emulgointiaine (E472e), väriaineet (E160a, E160e), valkopippuri. Hieno tuote.

Meksiko-kokeilut jatkunevat lähitulevaisuudessa, en vaan saa tarpeekseni pavuista, avokadosta, itsetehdystä salsasta... miljoonan muun ruoan ohella.

(Pics or didn't happen ei nyt toimi, en tietenkään muistanut kuvata silloin kun olisi pitänyt. Kuvituksena siis yksi ainoa otos losangelesilaiselta kadulta, jonka voidaan sopia sijaitsevan El Indion välittömässä läheisyydessä)

*Fajitas-sanan taivuttaminen aiheuttaa loputonta päänvaivaa. Fajitat kuulostaa urpolta, mutta niin kuulostaa fajitaksetkin, noin kymmenkertaisesti. Tää on aina tätä kun homma menee liian eksoottiseksi eikä suomen kieli pysy enää perässä. Kuakamoole. Natsot. Ehdoton suosikki oli kuitenkin eräs herrasmies, joka pyysi töissä kerran laittamaan annokseensa "paljon niitä nakkoksia". Coming right up!