Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suklaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suklaa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. lokakuuta 2011

King William

Tallinnastakin löytyvä Boost-smoothiebaari oli kova juttu alkuvuoden reissulla Australian ja Uuden-Seelannin suunnalla. Niistä lisää pian starttaavassa ruokamatka-juttusarjassa! Yksi parhaista ketjun smoothieista kantoi nimeä King William Chocolate. Kyseinen herkku muistutti maultaan ja koostumukseltaan pikemminkin pirtelöä kuin smoothieta ja taisikin koostua osittain jäätelöstä. Pirtelön ja smoothien välinen raja on taas yksi veteen piirretty viiva, mutta jälkimmäisessä oleellista lienee sen pohjautuminen jogurttiin.

Tallinnassa Boost-retkellä, osoite Rotermanni-kortteli
Jostain syystä smoothieista puhuttaessa kaikki hedelmien ja marjojen ulkopuoliset raaka-aineet tuntuvat jäävän auttamattomasti paitsioon. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä kaakaopohjaista "pirtelöä" kevyempänä versiona - smoothiena. Kaakao itsessäänhän on erittäin terveellistä, eikä mielestäni edes kaipaa kovin paljoa makeutusta toimiakseen teleporttina johonkin euforiseen ja makuhermoja hellivään toiseen ulottuvuuteen. Tämä on tosin tummaa suklaata rakastavan, välillä tummaa kaakaojauhetta sellaisenaan syövän ihmisen mielipide.

Olen paraikaa töissä siinä talossa, josta purkautuu tasaisena virtana ihmisiä ympäri kaupunkia keltaiset kassit molemmissa käsissään. Tänään saavuin jälleen kerran kotiin melko kaikkeni antaneena, ja mieleni teki jotain hyvää mutta helposti kurkusta alas soljuvaa. Ei kuitenkaan viiniä. Kuningas William mielessäni aloin raapia kokoon smoothieeseen sopivia aineksia. Kaakaon ja nestemäisten ainesten lisäksi kaipasin juomaani jotain edgeä, ja mieleeni muistui vuonna 2006 Michiganissa nauttimani kenties kaikkien aikojen paras pirtelö. Sen makuna oli suklaa-maapähkinävoi; voi vain arvailla kuinka monen Big Macin verran kyseisessä juomassa oli kaloreita. Maapähkinävoi on sittemmin lunastanut paikkansa ruokakaappini vakiasukkaana, mutta terveellistä linjaa jatkaakseni lisäsin smoothien joukkoon lusikallisen tahinia.

Tahini on juuri se ärsyttävä raaka-aine, joka mainitaan valtaosassa hummus-ohjeita: seesamitahnaa, jonka ostamista harva hummusta vain silloin tällöin nauttiva pystyy itselleen perustelemaan. Itse pyöräytän hummusta sen verran usein (viimeksi toissapäivänä), että päätin viimein sijoittaa tahinipurkkiin. Ei ollut hukkaostos! Tummista kuorellisista seesaminsiemenistä valmistettu tahna maistuu pähkinäiselle ja muutenkin hieman samantapaiselle, kuin pähkinävoit yleensä. Niihin verrattuna tahinissa on etuna vielä seesaminsiemenien korkea kalsiumpitoisuus. Luomutahinissani on mukana suolaa, joten smoothiessa se toimi suklaisuutta tasapainottavana maukkaana elementtinä - ajattele Snickersiä.

Kyllä se sitten pani väkisinkin hymyilyttämään, kun lopputulos oli tämä:



Kaakao-banaani-sesam-smoothie (halkaisijaltaan noin 25 senttinen lammikko)

1,5 dl maitoa
100 g maitorahkaa
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1/2 rkl tahinia
1/2 banaani

Aja blenderillä tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos käytät sauvasekoitinta, aseta se lopuksi mittalasiin ja luota sen pysyvän itsestään pystyssä. Mikäli teet smoothien blenderillä, annostele valmiista juomasta miellyttävän kokoisia lammikoita esipestylle tasolle.

Tällaiset vastoinkäymiset ovat siitä hyviä, että ne tarjoavat jälkikäteen arvokkaan tilaisuuden tarkastella omaa suhtautumistaan tilanteeseen. Ilahduin, kun huomasin kasvaneeni ihmisenä - saavuttaneeni aivan uudenlaisen sietokyvyn tason. Vielä muutama vuosi taaksepäin olisin mäiskinyt ja paiskinut ovia ja polkenut jalkaa kuin kuuluisa näyttelijä Anson Mount siinä yhdessä Crossroadsin erityisen hyvässä kohtauksessa konsanaan. 22-vuoden kypsässä iässä solmin hiukseni kylmän viileästi takaraivolle ja aloin ryystää.

Kiittäkää onneanne, että kamerasta loppui juuri silloin akku.
 

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Aina joku lähtee


Kun huomattava osa koko kesän ympärillä pyörineestä lähipiiristä hajaantuu lyhyen ajan sisällä palasiksi ympäri maailmaa ottaa se kuulkaas koville. Terveisiä vain Englantiin, Islantiin, Uuteen-Seelantiin ja Saksaan.

Melankolisissa tunnelmissa keitin itselleni kupin kuumaa. Cafe de Nopalista saa satavarmasti Suomen parasta kaakaota - siellä on ymmärretty ympätä joukkoon chiliä ja kunnolla. Chilikaakaosta á la traaginen nuori nainen ei voida puhua Nopalin juoman kanssa samassa lauseessakaan, mutta kyllä se paremman puutteessa asiansa ajoi. Rääppijä suosittelee: nesteeksi puolet maitoa ja puolet kermaa.



Vahvan ihmislapsen chilikaakao

2 tl tummaa kaakaojauhetta
1 tl tummaa sokeria
1/2 - 1 tl chilijauhetta
reilu 2 dl maitoa, mahdollisimman rasvaista sellaista, kurri on tässä kilpailussa armotta paperitiikeri

Sekoita jauheet ja sokeri, lisää kuumennettu maito. Uskomatonta, että kirjoitan tällaiselle ikiaikaisuudelle reseptiä. Olkoon - kirjoittaminen on terapeuttista, siinä missä suklaakin. Sitäkin saatoin tiputtaa kupin pohjalle palasen.




Keittiöni on epämääräisten ruskeiden läikkien peittämä, tahroja on myös valkoisessa paidassa. Kaakaon jälkeen leivoin vallilalaisille insinööreille kaksi Guinness-kakkua. Toinen on vielä uunissa, joten asiasta lisää myöhemmin.

Hellikää, kähmikää, rapsutelkaa ja silitelkää toisianne. Maailmassa ei ole koskaan liikaa halauksia tai kaakaomukillisia. Nyt on jo teitä kaikkia ikävä.

   

maanantai 9. toukokuuta 2011

Suklaata, ihan raakana

Kosketukseni nykyään ah-niin-trendikkäisiin superfoodeihin on rajoittunut aiemmin kotimaiseen mustikkaan. Niitäkin olen mättänyt suuhuni autuaan tietämättömänä siitä, miten samanaikaisesti olen kytkeytynyt osaksi jotain suurempaa universaalia ilmiötä. Tietämättäni olen ilmeisesti ollut rumissa kotihousuissa puuroviritelmäni kanssa ajan hermolla. Mediaseksikkäänä. Heti aamusta!


Viime viikolla kävelin kuitenkin muuan keskustan ekokauppaan ja sekosin täysin. Poistuin paikalta useamman päivän perusruokabudjettia köyhempänä ilman, että edes ostin mitään välttämätöntä. Ostin sen sijaan hetken mielijohteesta Maca-jauhoa. (...). Niin, ja tarvikkeet eräänlaisen raakasuklaan valmistukseen.

Ehkä rahat menivät sittenkin hyvään tarkoitukseen.

Raakasuklaan on pakko olla jumalten ruokaa, ainakin päätellen siitä äkillisestä kosmisesta yhteydestä jota tunsin koko ympäröivää aistimaailmaa kohtaan vain yhden palan jälkeen... toisen, kolmannen. En ymmärrä miksi ihmisen pitäisi syödä ikinä mitään muuta kuin raakasuklaata (merisuolakiteillä)! Raakasuklaalla on myös taipumuksia tehdä mistä tahansa tilanteesta siedettävä: lauantaina minulla oli kaksi palaa mukana tentissä, enkä ole koskaan viihtynyt esseevastausten parissa yhtä hyvin.

 Raakasuklaa (jääpalamuotteja käyttämällä noin 15-20 palaa)

1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
1,5 dl raakakaakaojauhetta
reilu 1 rkl hunajaa
sattumia, kuten erilaisia pähkinöitä, rusinoita, ym. kuivattuja hedelmiä

Laita kookosöljy esim. teräskulhoon ja kulho vesihauteeseen. Lämmön ei tarvitse olla kovinkaan isolla, jotta öljyn koostumus muuttu kokonaan kirkkaaksi ja sulaksi. Öljyn sulettua lisää joukkoon kaakaojauhe ja sekoittele sileäksi. Makeuta hunajalla maun mukaan. Laitoin itse hieman päälle yhden ruokalusikallisen, joka saattaa olla jonkun makuun liian karvasta... (itsehän syön silloin tällöin kaakaojauhetta sellaisenaan).

Sotke mukaan haluamasi määrä sattumia, tai jos haluat kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, lusikoi hieman sulaa raakasuklaata kunkin jääpalamuotin pohjalle ja iske sattumat suoraan sinne. Tällä menetelmällä toteutin itse muutamia eri makuvaihtoehtoja, joissa yhdistelin cashew- ja pekaanipähkinöitä, banaanilastuja, rusinoita ja kuivattuja karpaloita erinäisin variaatioin. Ehdottomat suosikkini olivat kuitenkin kaksi simppeliä puhdasta suklaaversiota, joista toiseen ripottelin pinnalle sormisuolaa ja toiseen chiliä. Taivaan portit aukesivat viimeistään tuon merisuolatun suklaapalan kohdalla - makean ja suolaisen täydellinen liitto!


Tein toki pari palaa ihan sitä puhdasta itseään, ja ihan sujuvasti menivät nekin kurkusta alas. Sattumilla saa suklaapaloja kuitenkin mukavasti enemmän! Tässä tapauksessa määräkään ei korvannut laatua, vaan pikemminkin lisäsi sitä.

Niin ja ne terveysvaikutukset. Raakakaakaojauheessa niitä riittää moninverroin tavalliseen verrattuna, sillä kylmäprosessoinnin ansiosta arvokkaita hivenaineita ei ole kypsennetty taivaan tuuliin. Maussa oli allekirjoittaneen mielestä jo tarpeeksi perusteluita raakakaakaon puolesta, mutta näillä kilohinnoilla on ihan kiva tietää että syyt ovat myös toisaalla.

Kulhonnuolijan tehtävä on hyvin raskas.