They see me rollin'

Vietnamilaiset kypsentämättömät rullat ovat saaneet viime aikoina paljon rakkautta osakseen - voidaan varmaan puhua vuoden 2011 virallisesta bloggaajaruoasta. Hypelle on syynsä, sillä rullat ovat herkullisia, eikä terveellisiä sormisyötäviä voi koskaan olla liikaa. Pirskeitä edeltävä mitä naposteltavaa tarjolle -panikointi päättyy suolaisten osalta harmittavan usein vihannestikkuihin ja dippiin tai jonkinlaiseen piiraaseen. Hyviä vaihtoehtoja molemmat, mutta vaihtelu virkistää.

Rullaruokien osalta perinteiset friteeratut kevätkääryleet voidaan jo lukea osaksi suomalaista ruokakulttuuria - suunnilleen joka pitäjästä löytyy niitä tarjoava kiinalainen ravintola ja lopuissa voidaan herkutella pakasteversiolla. Omaan suuhuni kevätkääryleet maistuvat yleensä samalta, eli ikävä kyllä yksitoikkoisen tympeiltä, etenkin hapanimeläkastikkeeseen dipattuna - siis aina. Vietnamilaisissa "kesärullissa" on vielä eksotiikkaa jäljellä, ainakin jos panostaa niiden vietnamilaisuuteen eli runsaaseen tuoreiden yrttien käyttöön. Tähän vuodenaikaan tuoreet yrtit ovat lähinnä vitsi (korianterissani oli valehtelematta kymmenisen lehteä), mutta kyllä niillä silti saa uusia makuelämyksiä aikaan.

Itsehän ennakoin rullatrendin jo alkuvuodesta 2010 Vietnamissa käydessäni raahaten maasta "aitoja" riisipaperilevyjä (erittäin fiksu tapa täyttää matkalaukku). Tästä ajatuksesta pontevoituneena en tietenkään jaksanut tarkistaa riisipaperien tilaa lauantain suurta rullailtaa varten ja kas - kaapista löytyikin vain viisi. Niin, taisin tosiaan jo kerran pyöräyttää jokusen. Ja uppopaistaa (todennäköisesti dipata myös hapanimeläkastikkeeseen). Tässä paperittomuuden tajuamisen vaiheessa täytteet olivat tietenkin jo valmiina, joten ei auttanut muu kuin keventää linjaa entisestään. Loput tykötarpeet käärittiin salaatinlehtiin - ihan toimiva ratkaisu, mutta taitaa jäädä ainoaksi kerraksi.


Gỏi cuốn eli vietnamilaiset kesärullat (20-30 rullaa koosta riippuen), kuvassa siis oikealla

paketillinen riisipaperiarkkeja (sellaisia pyöreitä, löytyy etnisistä kaupoista)

1 ruukku vesikrassia
1 ruukku minttua
1 ruukku korianteria
2 porkkanaa
300 g kaalia

tuoretta inkivääriä
tuoretta chiliä
seesamiöljyä

...sekä haluamaasi täytettä/täytteitä.

Perinteinen vietnamilainen makuyhdistelmä syntyy ylikypsästä porsaasta ja katkaravusta, mutta koska seurueeseen kuului sekä äyriäis- että lihaestyneitä, rullat täytettiin kalapainotteisesti. Tein kolmenlaisia rullia: paistetulla tofulla ja cashewpähkinöillä, kylmäsavulohella ja avokadolla, sekä tonnikalatahnalla. Varsinkaan viimeisellä ei ole tietääkseni mitään tekemistä Vietnamin kanssa, mutta hyvältä maistui ja piti dagen efterin kurissa.

Näitä varten tarvitset:

paketin maustamatonta tofua
paahdettuja cashewpähkinöitä (voit käyttää myös maapähkinöitä tai suolapähkinöitä)
150 g kylmäsavustettua lohta
yhden avokadon
kaksi purkkia tonnikalaa
majoneesia
+ yllä mainittuja mausteita

En ole koskaan oikein tullut sinuiksi tofun kanssa, mutta rullia varten pilkoin sen sopivan kokoisiksi paloiksi ja uitin seesamiöljyssä, chilissä ja raastetussa inkiväärissä. Suolasin ja pippuroin reilulla kädellä ja paistoin kuumalla pannulla niin rapeksi, kuin moiselle lötkölle on mahdollista. Ihan ok lopputulos, muttei mikään tajunnanräjäyttävä. Tiedä sitten onko tofu koskaan varsinaisesti räjäyttänyt kenenkään tajuntaa...

Tonnikala-majotahna syntyi sekoittamalla kahden tonnikalapurkin sisältö pariin ruokalusikalliseen majoneesia. Kylmäsavulohi-avokado variaatiota varten leikkasin lohen siivuiksi, pilkoin avokadon ja pirskottelin päälle reilusti sitruunamehua. Idioottivarmoja siis molemmat.

Kasviskavalkadia varten kuori ja raasta porkkanat ja hienonna tai raasta kaali. Sekoita yhteen ja mausta tilkalla seesamiöljyä, hienonnettua chiliä ja raastettua inkivääriä (ei pakollista). Revi tai saksi toiseen astiaan yrtit - käytin itse myös varret, joskin aivan alimpia ja paksuimpia suosittelen välttämään.

Riisipaperien käyttö kuulostaa haastavalta, muttei ole sitä. Riittää kun muistaa tehdä yhden rullan kerrallaan. Täytä riittävän iso kulho raikkaalla vedellä ja aseta yksi riisipaperilevy siihen pehmenemään. Voit pitää ensimmäisten kohdalla paperista kiinni ja tunnustella kuinka paljon aikaa tarvitaan - todennäköisesti noin puoli minuuttia. Käyttövalmis riisipaperi on muuttunut notkeaksi ja elastiseksi, mutta on kuitenkin vielä napakka. Ota uitettu riisipaperi isolle leikkuulaudalle ja nosta itseäsi lähimmän laidan tuntumaan haluamaasi täytettä (esim. pala paistettua tofua ja jokunen cashewpähkinä/reilu ruokalusikallinen tonnikalatahnaa/siivu lohta ja viipale avokadoa), hieman raasteseosta ja hyppysellinen yrttejä. Lähde rullaamaan suoraan eteenpäin, täyteosion piilouduttua (noin puolivälissä) taita sivut sisäänpäin ja rullaa loppuun saakka. Kostea riisipaperi on hieman tahmeaa, joten reuna pysyy kiinni itsestään, vaikka jäisi rullan päällipuolelle.

Oikeita täytemääriä ja oikeaa rullaustekniikkaa on oikeastaan turha yrittää neuvoa - kokeilemalla selviää. Valmistaudu henkisesti parin ensimmäisen täydelliseen tuhoon, mutta luota siihen, että viimeisimmät ovat kuin pieniä taideteoksia. Vietnamilaisista rullista on iloa kaikille aisteille!


Rullien dippaukseen sopii esimerkiksi soijakastike, mutta autenttisuutta vaativat kääntyvät nước mắm phan eli kalakastikkeen puoleen. Reseptistä kiitos Hoi Anin Hai Cafén kokkauskurssille, jonka osallistujien keski-ikä oli reippaasti allekirjoittaneen yläpuolella.

Nước mắm pha

2 rkl kalakastiketta (etnisistä kaupoista)
1 tl hienonnettua valkosipulia
1 tl hienonnettua tuoretta chiliä
1 tl sokeria
1 limen mehu
(1 tl raastettua inkivääriä)

Sekoita aineksia kulhossa kunnes sokeri on liuennut. Tarjoile dippiliemenä rullille.


Oheiskuvituksena satunnaisia otoksia tasan kahden vuoden takaiselta reissulta. Matka ajoittui aikaan ennen henkilökohtaista reppureissaajan uraani ja totta puhuen uudelleen maassa vieraillessani hakisin todennäköisesti melko erilaisia elämyksiä. 2010 olin kiinnostunut lähinnä rannalla makoilusta, mitä vaikeutti huono sää ja se, että rannalle oli Hoi Anissa useamman kilometrin ja Saigonissa/Ho Chi Minh Cityssä useamman kymmenen kilometrin matka. Mielenkiintoisia kaupunkeja kuitenkin molemmat - etenkin Hoi An, jonka ravintoloita muistelen edelleen kaiholla.


Saigon oli meluisa ja kaoottinen, suorastaan kuumottava paikka ensikosketukselle Kaakkois-Aasiaan. Mopot vilisivät katukuvassa ja joka paikassa rakennettiin vimmatusti. Massaturismia yritettiin selvästi ruokkia kaikin mahdollisin tavoin, mutta tosiasiassa Thaimaan veroiseen suosioon maan rahkeet tuskin koskaan riittävät: muutamat näkemäni rannat eivät varsinaisesti täyttäneet paratiisin tunnusmerkkejä, eikä ilmasto ole yhtä suotuisa pohjoismaisen ihon polttamiseen. Muita meriittejä Vietnamilla kyllä riittää - mahtava ruokakulttuuri tietenkin, mutta lisäksi kaunis ja monimuotoinen luonto sekä kaikessa dramaattisuudessaan varsin kiinnostava lähihistoria.


Vietnamin sota -teeman puitteissa tuli vierailtua useammissakin kohteissa sotamuseosta Củ Chi -tunneleihin. Teimme myös melko hasardin päiväretken My Lain verilöylystä tuttuun Sơn Mỹn kylään. Paikan päälle perustettu museo oli hiirenhiljainen ja vahvisti kuvaa Vietnamista vielä ensiaskeliaan ottavana turistikohteena. Sielläkin kuitenkin rakennettiin jos jonkinmoista resorttia, kuten myös Hoi Anin läheisellä legendaarisella China Beachilla. Uskoisin että turistin näkökulmasta maa näyttää tänä päivänä jo aivan erilaiselta, kuin kaksi vuotta sitten. Kenties hintatasokin on noussut - vuonna 2010 syöminen ja juominen oli vielä erittäin halpaa.
   

Naattia bataattia poikineen

Joka kesäinen ilmiö: lehtien sivut täyttyvät ennalta-arvattavasti päättyvästä vastakkainasettelusta kaasugrilli vs. hiiligrilli. Kaasu voittaa aina. "Onhan siinä hiilessä oma fiiliksensä", sanovat, "mutta kyllä se vaan kaasu on niin paljon helpompi".

Siistiä ja helppoa, mutta ennen kaikkea kallista näin opiskelijanäkökulmasta. Kaasugrillin hankinnan aika lienee kypsä kun paperit asuntolainaa varten on jo allekirjoitettu, ja kehyskunnissa sijaitsevan kompaktinkokoisen rivitalonpäädyn pihassa nököttää hopeanvärinen Prius. Hiiligrilli sen sijaan on nuoren ja ennen kaikkea nomadin lailla alituisessa liikkeessä elävän ihmisen paras ystävä. Halpakin se on, niin halpa, että kimppaan ostettuna pätevän mallin saa 65 sentillä henkilöä kohden.

Iltapäivälehtien sivuilla ollaan oikeassa siinä suhteessa, että hiiligrillissä tosiaan on tunnelmaa. Rusketusraitojen lailla myös grilliritilän aikaansaamat aavistuksen liian tummat jäljet ovat kesän selvimpiä tuntomerkkejä; yhdessä aurinkorasvan ja hyttyskarkoitteen kanssa kokoonsa nähden järjetöntä savupilveä puskeva hiiligrilli on mukana muodostamassa maailman iloisinta tuoksukimaraa!

Karsinogeenit check.

Grillissä riittää tunnelmoitavaa, grilliin liittyy aina hyviä muistoja. Mutta jaarittelut sikseen. Ennen kaikkea grilli on iloinen asia koska sen kautta lautaselle voi päätyä mitä herkullisinta syötävää. Unohtakaa makkarat niin aamu-, päivä, ilta- kuin yöruokanakin! Klassisen yliarvioinnin seurauksena jääkaapissani majailee edelleen kolme juhannuksena syömättä jäänyttä Ukkopekkaa, viimeisen munakoison sain sentään käytettyä eilen.

Munakoisot, kesäkurpitsat, paprikat ja vastaavat toimivat aina, mutta variaatiota lautaselleen haluava kurkottaa HeVi-osastolla myös makeaa kohti. Hedelmien grillaus onnistui yli odotusten, ja vaikka ähky oli saavutettu jo kahdeksan kierrosta aiemmin, oli grilliin aina pakko ujuttaa vielä muutama ananassiivu.

Fuusiokeittiö toimi myös maalaisromanttisissa tunnelmissa: flambeerattujen banaanien sijasta jekkumarinoitua persikkaa! Hiillostettuja suklaabanaaneja ripauksella suolaa ja pippuria!

Kyltymättömästi useimpia suolaisen ja makean yhdistelmiä rakastavana odotin shown huipentuvan grillattuun bataattiin. Tässä kohti oli kuitenkin todettava hiilien kisakunnon jättävän toivomisen varaa... puolikkaat pysyivät kivikovina vaikka ne jätti nauttimaan hiilloksesta reilusti yli puoleksi tunniksi. Tosiasiassa aika ei edes ole pitkä. Minulla oli vaan vastoin kaikkea logiikkaa hirveä nälkä.

Marinadi grillikasviksille

Oliiviöljyä
Valkosipulia
Chiliä
Rosmariinia
Suolaa
Pippuria

Ymppää aineet sekaisin ja lisää pilkottujen kasvisten joukkoon. Annan maustua ja grillaa.

Hedelmävartaat

tuoretta ananasta
persikkaa
banaania

Pilko (ja kuori) hedelmät, asettele vartaisiin ja ripottele päälle kanelia. Grillaa. Pirskota valmiiden hedelmien päälle tilkka limen mehua ja tarkoile esim. vaniljajäätelön kanssa.
  

Time of the season

Taas on se aika vuodesta.

Se ärsyttävä aika vuodesta, jolloin aterioita aletaan nauttia loisteputkien valossa ja jolloin ruoat siirtyvät kauniilta kermanvalkoisilta Teema-lautasilta muovirasioihin. Työpaikan taukotilaan en kuitenkaan aio jalallani astua ennen kuin taivaalta sataa rakeita. Kunhan ruoka on kesäistä, ja aurinko porottaa niin että tavaran vastaanottolaiturin ritilänäkin tunnettu lepolassi polttelee ihoa, voi laittaa silmät hetkeksi kiinni ja kuvitella elävänsä vapaaherran elämää.

Varaslähtö juhannukseen: halloumi-kasvisvartaita ilman vartaita ja grilliä. Kyytipojaksi ylijääneitä kikherneitä, jotka marinoin tilkassa oliiviöljyä, sitruunamehua, chiliä, mustapippuria ja suolaa. Kun lisäsin joukkoon vielä sesaminsiemeniä havahduin yhtäkkiä todellisuuteen: pitelin käsissäni raakahummusta! Sensaatio!

Oi, (uuni)grillatut kasvikset. Ajastetun postauksen ilmestyessä kesken tarkkoja rutiineja noudattavan lounastaukoni olette todennäköisesti huvenneet jo parempiin suihin. Mutta enää kaksi viikkoa vuoden pisimpään päivään, ystävät! Jossain päin Pohjois-Karjalaa allekirjoittaneella on silloin hot date muutaman kesäkurpitsan, munakoison, paprikan ja halloumikimpaleen kanssa.

Kauden parhaat kasvikset, kauden paras biisi. Vuodesta toiseen.

The Zombies -Time Of The Season by TOOLOUDMUSIC

Juustotehtailua intialaisittain

Suhtaudun varauksella erinäisiin valmiisiin maustesekoituksiin, jauhelihamausteeseen, ranskanperunamausteeseen, grillimausteeseen... jostain syystä niiden maku on yleensä melko tympeä, ja ennen kaikkea niiden hallitessa maustehyllyä tuo samainen maku on läsnä miltei kaikissa valmistetuissa ruoissa. Vaikka kyseessä olisi hyvä mausteseos, tuntuu sen liiallinen käyttövalmius jotenkin rajoittavalta. Seurauksena tästä näky omalla keittiötasollani on kuin pommin jäljiltä erinäisten puolityhjien purkkien ja pussien rönsyillessä joka ilmansuuntaan aivan liian pienessä tilassa.

Jostain syystä garam masalan käyttö on kuitenkin mielestäni aivan hyväksyttävää. Samoin curryn. Luultavasti eksoottiselta kalskahtavat nimet johtavat minua tarpeeksi harhaan, luovat illuusion jostain sellaisesta makujen kimarasta joiden kopioimiseen liian kaukana Intiasta sijaitseva tietotaitoni ei millään riittäisi. Juuri intialaistyyppiset reseptit peräänkuuluttavat usein garam masalaa, ja mikäli mielii tehdä esimerkiksi pätevää Palak Paneeria, kannattaa sille varata paikka maustehyllystä.

Palak paneer on äärimmäisen rumaa, mutta rumille ruokalajeille tyypillisesti sitäkin maukkaampaa. Pakastepinaatti on parhaimmillaan todella edullista, joten kyseessä on myös hintapoliittisesti opiskelijaystävällinen ruoka. Nimen paneer viittaa intialaistyyppiseen kotijuustoon, jota valmistin ensimmäistä kertaa itse maidosta juoksuttamalla - helppoa kuin heinänteko, joskin aikaa vievää, ohjeena käytin Bella Vanillan ohjetta. Kokeilun vuoksi tein vain puolen litran satsin, josta tuloksena oli melko pieni, suunnilleen mozzarellapallon kokoinen pala juustoa. Sen lisäksi käytin 250 g leipäjuustoa, joten juustoa olisi voinut olla enemmänkin.

Leipäjuusto sopii palak paneeriin hyvin, sillä ei sula tai menetä muotoaan lämmetessään, mutta on silti pehmeää. Lisäpisteitä narskuvuudesta. Aiemmin olen käyttänyt kotijuustoa, joka lienee autenttisin vaihtoehto kaupan tarjonnasta. Alla oleva resepti on variaatio Ruokalan reseptistä, jätin pois paprikan ja vaihdoin osan tomaateista tomaattipyreeseen. Sille ei oikeastaan ole mitään järkevää perustetta.


perusteltu tarkennus


Palak Paneer (neljälle)

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1 rkl garam masalaa
2 tl currya
1 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianterinsiementä
2 tomaattia
2 rkl tomaattipyrettä
450 g (kolme pussia) pakastepinaattia
1 dl paksua turkkilaista jogurttia
~500 g kotijuustoa, leipäjuustoa tai paneeria (käytin vähemmän, eikä ruoka mennyt pilalle)
suolaa ja chiliä maun mukaan

Hienonna sipuli, valkosipuli ja kuullota hetki pannulla öljyssä. Lisää kaikki mausteet ja kuullota toinen hetki. Lisää tomaatit ja pyre sekä sulatettu ja valutettu pinaatti. Lisää kasvisliemi ja anna seoksen muhia noin puoli tuntia. Lopuksi lisää kuutioitu tuorejuusto ja jogurtti, kuumenna. Tarjoile keitetyn riisin ja halutessasi erinäisten lisukkeiden (naan, raita, dal) kanssa.

Olen ennen tehnyt palak paneerin ilman jogurttia ja sen lisääminen alkuperäisen ohjeen vaatiman 2 desilitran edestä tuntui oudolta. Käytin myös jotain matalamman rasvaprosentin huijausjogurttia, mikä lienee syy siihen, ettei jogurtti tuntunut oikein sulautuvan ruokaan tasaisesti. 10% partaäijä on vastaus miltei kaikkeen, uskoisin että myös tähän. Korkeampi rasvaprosenttihan tarkoittaa sitä, että tuote kestää myös kuumennusta paremmin.

Paneerin valmistuksessa ohjeessa mainittu harsokangas olisi todennäköisesti ollut tarpeen, mutta haluaisin tässä välissä kysyä, että kuka pitää kotonaan aina varalla harsokangasta spontaania juustotehtailua tai kenties ruumiin kapaloimista varten? Seuraavaan niksipirkkaan voinkin viestittää, että kätevä kotitekoinen juustonriiputin syntyy kädenkäänteessä kahdesta suodatinpussista! Aseta juustomöykky ensimmäisen sisään, purista kunnolla ja suojaa vielä toisella jottei hauras märkä paperi repeä. Kiepsauta pussinsuut tiukalle kierteelle, solmi narulla ja ripusta ilahduttamaan kahdeksaatoista kissaasi esimerkiksi keittiön hanan varteen.

En tiedä toimiiko suodatinpussimetodi siinä vaiheessa kun juustoa tekee isomman satsin kerralla.

Note to self: vieraile kangaskaupassa.
  

Salaattitrilogia, osa II

Perus tankoparsojen lisäksi myös parsakaalia myydään tällä hetkellä varsin huokeaan hintaan - sattumaako? Ostin toki, kun halvalla sai. Perinteisen lisukkeeksi keittämisen sijaan halusin tarjota parsakaalille pääroolin illan menyyssä. Herätin samaisena iltana henkiin talvilomilla olleen juoksuharrastuksen, ja tämän innoittamana yltiömäisen tervehenkinen meno jatkui myös lautasella kokoamalla yhteen kaapissa majailevia perusaineksia. Parsakaalin ja kikherneiden ympärille rakentuva lämmin salaatti oli sellaista proteiinien juhlaa, että kaikkien ravintoarvoistaan tietoisien, alakarppaajien tai muuten vaan hyvästä ruoasta pitävien olisi syytä kokeilla sitä pikimmiten!

Lämmin parsakaali-kikhernesalaatti (lautasellinen)

1 salottisipuli
puolikas parsakaali (sellainen 300 g mitä ne nyt on)
reilu kourallinen käyttövalmiita kikherneitä  (tölkistä, tai itse liotettuna ja keitettynä)
tomaatti
sopiva pala parmesaania
siemeniä (auringonkukka, kurpitsa, sesam...)

kastikkeeseen:
1/2 tl sinappia (itselläni vanhanaikaista kokonaisilla siemenillä)
1/2 rkl omenaviinietikkaa
1/2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Siivuta salottisipuli (voi käyttää myös punaista) ja freesaa oliiviöljytyllä pannulla kuultavaksi. Lisää pieniksi pilkotut parsakaalit ja kuullota. Kun kypsyys on mieleinen (parsakaaliahan voi syödä myös raakana), eivätkä salottiviipaleet ole vielä kärähtäneet, lisää kikherneet. Paista vielä hetki kunnes kikherneet ovat lämpimiä. Kumoa lautaselle, sekoita joukkoon kuutioitu tomaatti. Valmista kastike ja MAISTA ennen kuin sekoitat joukkoon, määrät noin arvioita. Vuole päälle parmesanlastuja ja viimeistele haluamillasi siemenillä.

Vielä astetta kevyemmän annoksesta saisi varmasti höyryttämällä parsakaalin, käyttämällä sipulin raakana ja lämmitämällä kikherneet esimerkiksi mikrossa. Kummin päin vaan, tehkää tätä. Oli erinomaista.

Salaattitrilogia, osa I

Taannoisen päiväntasaajan tuolle puolen kuljettaneen reissun paikoin pitkäksikin venähtäneillä siirtymillä paikasta toiseen viihdytimme itseämme ystäväni kanssa erinäisillä äärimmäisillä kysymyksillä. Kuten, jos sun olis pakko valita, viettäisitkö mieluummin koko loppuelämäs uusiseelantilaisen lammaspaimenen vai amerikkalaisen punaniskakarjapaimenen kanssa? (Lammaspaimenen, tietenkin! Onneksi ystävä valitsi toisin, tekee vaan kaikesta niin paljon helpompaa siinä vaiheessa kun valinnan hetki koittaa. Plussaa myös siitä, että voidaan sitten aina käydä moikkaamassa toisiamme.)

tulevilla tiluksilla...

 Lienee tarpeetonta mainita, että valtaosa kysymyksistä liittyi jotenkin syömiseen. Matkan pituudesta johtuen käytimme ruoan miettimiseen todennäköisesti kaiken kaikkiaan useita vuorokausia. Ajatustyö tuotti hedelmää, pääsin esimerkiksi jotakuinkin kartalle siitä, mitä ruokaa söisin tarpeen vaatiessa koko loppuelämäni. Hyvää, laadukkaista raaka-aineista koottua ruokaisaa salaattia. Sallin itselleni mahdollisuuden vaihtaa raaka-aineita elämäni varrella.

Yhdestä en kuitenkaan luovu. Salaatti ei ole tajunnanräjäyttävä salaatti, jos siinä ei ole juustoa. Voisin puhua juustojen hyvistä puolista koko illan, mutten tänä iltana jouda, tarvitsen lepoa huomista työkeikkaa varten. Työkeikkaa juustokauppaan.

Ollaakseen täyttävä ja energiapitoisuudeltaan riittävällä tasolla, salaatti pääruokana kaipaa joukkoonsa luonnollisesti jotain robustimpaa kuin kasvikset. Kasvisten sarjassa avokado on hyvä alku, muttei mielestäni yksinään riitä. Vaikka syön lihaa, valitsen perinteiseen lehteväpohjaiseen salaattiin minä päivänä tahansa mieluummin juustoa. Fetaa. Vuohenjuustoa. Mozzarellaa. Sinihomejuustoa. Pointti lienee selvillä.

Juustojen kuningas näin kesäaikaan on kuitenkin halloumi. Grillikauden ollessa kuumimmilaan on halloumi Team Juuston ykkösmies. Ilman grilliä halloumi menee sellaisenaankin, mutta nousee ehdottomasti korkeammalle tasolle kun sille näyttää vähän pannua. Pannulla ruskistunut halloumi tähditti parsan kanssa erästä tämän ruokaviikon huippukohtaa. Huippukohtien sarjaa jatkoivat viikon salaattikokeilujen osat 2 & 3.

 Salaatti halloumista, parsasta ja paahdetusta paprikasta (lautasellinen)

reilusti hyvää salaattia (oma suosikki tammenlehvä)
tomaatti
puolikas paprika
5-10 vihreää parsaa
1/3 halloumipaketista (250 g)
(siemeniä)

Kokoa lautaselle perussalaattipohja salaatista ja tomaatista. Suikaloi paprika, poista parsanvarsista kovat kannat ja pilko pienemmiksi paloiksi. Paahda paprikoita ja parsoja öljytyllä pannulla kunnes paprikat ovat saaneet väriä ja parsat ovat kypsiä. Lisää salaattipohjalle. Pilko halloumi muutamaksi siivuksi ja ruskista molemmin puolin kuumalla pannulla. Nosta parsa- ja paprikasiivujen päälle, viimeistele balsamicolla sekä halutessasi pinjansiemenillä tai vastaavilla. Itse olin niin nälkäinen, etten muistanut.

Parsaa kansalle

Kuluva kevät on tuonut mukanaan lukuisia ensimmäisiä kertoja. Kuten ensimmäiset koskaan syömäni parsat! Suomalaisessa ruokakalenterissa aina läsnä oleva kausittaisuus on voimavara, jota voisin itse enemmän hyödyntää. Tulevina keväinä aionkin odottaa ensimmäisiä kauppoihin saapuvia parsapuntteja samalla intensiteetillä, kun imellettyä perunalaatikkoa aina päivien lyhetessä.

Parsakokeilun alkuperäinen toteutus meni vähän täältä sinnepäin, sillä parsojen kylkeen kaavailemastani klassikkokumppanista, hollandaise-kastikkeesta, tuli munakokkelia. Ja vielä kun ostin kaupan hienoimpia luomumunia! En viitsi siksi kastikkeen reseptiä tähän kirjoittaa, vaikka vika taisi löytyä kuitenkin sen toimeenpanijasta, joka yritti keltuaisten vispaamisen ohessa saman aikaan valmistaa kolmea muuta ruokalajia. Multitasking ja jalot kastikkeet eivät selvästikään kuulu samaan seuraan.

Onneksi apu löytyi nopeasti jääkaapissa majailevasta kirnuvoipaketista. Voisula = kastikkeiden aatelia.

 

Parsaa pomminvarmalla tavalla (kahdelle)

Puntti parsaa
Möykky voita (kuvassa kenties liioittelun makua...)
Tujaus sitruunamehua
Suolaa

Leikkaa parsoista kovat kannat ja huuhtele. Keitä sopivan napakaksi, tällä kertaa siihen meni kuutisen minuuttia - havaitsin parhaaksi kattilaksi koonsa puolesta paistinpannun! Nosta kypsät parsat lautaselle, pirskota päälle hieman sitruunamehua, hukuta voihin ja viimeistele sormisuolalla. Voilà!