Jo vihertää

Jos jääkaappisi perukoille on jäänyt turhan päiten pyörimään palanen sinihomejuustoa, eikä sen syöminen piparkakkujen ja muiden keksien avustuksella enää käy laatuun, yhdistä jalo ystäväsi salaattiin ja hedelmiin! Hedelmien ja erinäisten juustojen liitto on muuan Tinie Tempahin sanoin tähtiin kirjoitettu, ja salaatinlehdet menevät kivasti siinä sivussa.

Viime aikojen ruokavaliostani kertoo jotain se, että ruokaisaa salaattia, tuota kaikkien aikojen lempiruoakseni julistamaa yleispätevää annosta syödessäni olin yllättänyt siitä, miten helposti sen alas sain. Luulen, että tuoreista raaka-aineista luopuminen on koodattu takaraivooni talvikuukausien automaatioksi kaamosmasennuksen lailla. Lähiruokahengessä meidän suomalaistenhan ei pitäisi syödä tällä hetkellä tomaatteja, appelsiinejä saati marjojakaan. Jos elettäisiin aidosti maassa maan tavalla, alkaisivat viime vuoden elonkorjuun rippeetkin olla jo kortilla. Onneksi ei eletä.

Suomalainen minussa huutaa silti talven pimeimpinä hetkinä nauriita ja kaalia riistan kyytipojaksi! No ei nyt sentään. Oikeasti se huutaa räiskäleitä ja voileipiä, kenties perunamuussia; joka tapauksessa kaikkea muuta, kuin salaattia. Loogistahan se on: kauden kasvikset ovat haljuja versioita kesän vastaavista, tomaatit raakoja ja kurkut mauttomia. Kesällä kuvittelen maistavani auringon säteet vihannesten pinnalla, mutta talvella totuus on toisenlainen. Valitettavasti en voi antaa periksi pohjoiselle luonteelleni: muutakin kun viljaa on syötävä.

Siksipä talvinen salaatti.


Salaatti paahdetusta päärynästä, sinihomejuustosta ja manteleista (4:lle)

kahta salaattipuskaa vastaava määrä salaattia - mieluusti sekalaisia lehtiä: perussalaatin lisäksi esimerkiksi pinaattia, endiiviä, punamangoldia tai vastaavaa mukavannäköistä ja -makuista
4 päärynää
1 avokado
100 g sinihomejuustoa
kourallinen manteleita

kastike:

4 rkl oliiviöljyä
2 rkl viinietikkaa (puna-, tai omena- esimerkiksi)
1/2 tl sinappia
ripaus sokeria
1/2 valkosipulinkynsi hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

Huuhtele salaatinlehdet, kuivaa huolellisesti ja revi mieleiseen kokoon. Koverra avokado kuorestaan, poista kivi ja siivuta ohueksi. Kuori päärynät, poista kanta ja siement ja siivuta paksuiksi viipaleiksi. Paahda päärynäviipaleita uunissa 250 asteessa, kunnes ovat saaneet hieman väriä - tämän voit tehdä myös pannulla. Paahda manteleita omalla kuivalla pannullaan välillä pannua ravistaen (varo polttamasta). Kokoa salaatti latomalla neljälle lautaselle ensin salaatinlehdet, niiden päälle avokadoviipaleet, sitten lämpimät päärynät, murusteltu sinihomejuusto ja viimeisenä paahdetut ja rouhitut mantelit. Sekoita kastikeainekset ja pirskottele salaattiannosten päälle. Tarjoile heti.

Salaateissa ja ruoissa ylipäänsäkin vaikutun yleensä lähtemättömästi paitsi erilaisten makujen, myös erilaisten tekstuurien yhteispelistä. Eräs ystäväni arvottaa ruokia muun muassa sen perusteella, miltä ne tuntuvat suussa - alan hiljalleen ymmärtää miksi. Tässä salaatissa samettinen sinihomejuusto, lämmin mutta silti napakka päärynä sekä mukavan rouskuva manteli luovat yhdistelmän, joka paitsi tuntuu mukavalta, myös maistuu erinomaisen hyvältä. Mieto avokado on rasvaisuudessaan loistava lisä paitsi tasapainottamaan, myös tuomaan muita makuja esille; hennosti sinappinen vinaigrette viimeistelee kokonaisuuden.

Tämän makukimaran varjolla söisi vaikka umpitylsää jäävuorisalaattia, mutta suosittelen silti käyttämään lehtiä, jotka maistuvat itsessäänkin hyvältä. Sellaiset ovat tähän vuoden aikaan hieman kiven alla, mutta päivä pitenee koko ajan - iloitkaamme siis siitä, että vain muutaman kuukauden päästä hyllyt taas notkuvat tuoretta ja edullista syötävää! Ja siitä, että pian alkaa parsakausi! Paitsi allekirjoittaneelle, joka syö hintapoliittisista syistä todennäköisesti koko kevään spagettia ketsupilla. No, onhan senkin virallinen status Yhdysvalloissa vihannes.
  
 

Sticky and sweet

Erinomainen tapa ilahduttaa makean ystävää juhlapyhänä on valmistaa tälle jotain jännittävää hilloa juustotarjotinta sulostuttamaan. Tämän väittämän myötä Rääppijässä alkaa joulun kunniaksi uusi juttusarja: huonosti ajoitetut lahjavinkit.

Nyt on söpöä. Tähän vielä talvinen kuva, jossa Zooey Deschanel vetää rekeä ja nauraa veikeästi.

Ruokalahjat ovat mitä parhain tapa osoittaa, että lahja tarkoitettu juurikin sen saajalle. Tiedossa olevia makumieltymyksiä on helppo noudattaa, ja lahjanantaja säästyy turhalta stressiltä tietäen, että lahjalle varmasti löytyy käyttöä. Ruokalahjat eivät ole aineettomia sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta eipä niitä voi tilanhaaskaukseksikaan moittia. Siksi ne ovat lahjojen aatelia - jotain käsinkosketeltavaa, mutta katoavaista.

Perinteisiä ruokalahjoja ovat erilaiset säilykkeet, leivonnaiset ynnä muut äkkimakeat juurikin niiden pitkän käyttöiän vuoksi. Hillo täyttää sekä makean että hyvinsäilyvän kriteerit, ja on mainio keino päästä eroon kaapin perukoille varastoituneista tyhjistä lasipurkeista. Kaikki voittavat!

Inkiväärillä maustettu päärynähillo saksanpähkinöillä söpössä lasipurkissa (n. 3 dl)

suunnilleen 2 normaalikokoista päärynää (~400 g kuorittuna)
3 dl taloussokeria
1 sitruuna - mehu ja kuori raastettuna
1/2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
kourallinen saksanpähkinöitä murskattuna

Kuori päärynät ja poista niistä kannat ja siemenet. Lohko tai siivuta haluamaasi muotoon. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu; omastani irtosi vajaat 3/4 dl. Raasta myös inkivääri tai käytä valmista tahnaa. Laita kaikki ainekset pienehköön kattilaan ja kiehauta. Säädä levyä pienemmälle ja jätä poreilemaan välillä sekoittaen. Hillo saa kiehuessaan tummemman värin ja sen koostumus tihenee.

Noin puolen tunnin kuluttua hillo on todennäköisesti valmista, ja sen poreillessa on sopivasti aikaa steriloida lasipurkit. Laita purkki/purkit kansineen kattilaan, jossa on kylmää vettä. Laita purkkikeitto liedelle ja kiehauta. Nosta kuumat purkit varovasti vedestä ja täytä välittömästi valmiilla lämpimällä hillolla. Ripottele pinnalle saksanpähkinöitä tai sekoita joukkoon. Sulje kansi tiiviisti ja säilö viileään.

Jos ainekset löytyvät kaapista, kerkeää hillosatsin keittää vielä sopivasti aaton jälkiruokapöytään! Meillä pääruoasta seuraavaa ähkyä lievitetään brien, sinihomejuuston, manchegon ja parin muun voimalla. Ei aavistustakaan sopiiko tämä niiden kanssa, mutta kokeillaan. Riskejä, riskejä... ne kuuluvat allekirjoittaneen jouluun.
  
Näillä sanoilla Rääppijä haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen erinomaisen maukasta, paksua ja lämmintä joulua. Tällaisilla keleillä se on onneksi helppoa! Välipäivinä luvassa lisää huonosti ajoitettuja lahjavinkkejä.
 

Illan tunnelmia

Meillä on uusi kerho. Sen teemana on Ranska ja Espanja elävän kuvan silmin. Kerhon jäseniä yhdistää siirtyminen omalle epämukavuusalueelleen keväällä 2012 Erasmusvaihdon merkeissä ja halu panikoida aiheesta elokuvan äärellä säännöllisin väliajoin. Jotta muutos uuteen elämänvaiheeseen tapahtuisi mahdollisimman jouhevasti, on uuden asemapaikan kulttuuriin perehtyminen aloitettava hyvissä ajoin. Mikä onni, että olemme kaikki mieltyneitä juustoihin! Ja viiniin. Ja hedelmiin. Ja patonkiin.

Sen vuoksi kokoonnuimme tänään tutustumaan ranskalaiseen kulttuuriin. Katri oli päättänyt jo etukäteen rankaista jokaista paikalla olijaa ylensyönnistä tuomalla mukanaan elokuvan La mari de la coiffeuse, joka olisi ollut huomattavasti varteenotettavampi edes tuolla alkuperäisellä nimellään nykyisen englantiversioidun The Hairdresser's husbandin sijaan. Vuoden 1990 elokuva on ilmeisesti ollut seitsenkertainen César-ehdokas mutta minusta se oli järkyttävä. Hyvin ranskalainen - rintoja, viiksiä, mies ja nainen, kummallakaan ei ystäviä, todennäköisesti kieroutuneista ja perversioihin taipuvista luonteistaan johtuen.

Onneksi arkistoista löytyi vielä Chrerbourgin sateenvarjot.


Ah, Catherine Deneuve ja kukkatapetit! Ne värit ja Guy. Ja se maailman kaunein kappale. Tästä kaikesta huolimatta se ainainen laulaminen rupeaa noin puolessa välissä käymään siinä määrin hermoille, että allekirjoittanut lähti etsimään pakopaikkaa keittiön tiskialtaasta.

Joka tapauksessa: mainio ilta ja mainio konsepti.
 

Salaattitrilogia, osa I

Taannoisen päiväntasaajan tuolle puolen kuljettaneen reissun paikoin pitkäksikin venähtäneillä siirtymillä paikasta toiseen viihdytimme itseämme ystäväni kanssa erinäisillä äärimmäisillä kysymyksillä. Kuten, jos sun olis pakko valita, viettäisitkö mieluummin koko loppuelämäs uusiseelantilaisen lammaspaimenen vai amerikkalaisen punaniskakarjapaimenen kanssa? (Lammaspaimenen, tietenkin! Onneksi ystävä valitsi toisin, tekee vaan kaikesta niin paljon helpompaa siinä vaiheessa kun valinnan hetki koittaa. Plussaa myös siitä, että voidaan sitten aina käydä moikkaamassa toisiamme.)

tulevilla tiluksilla...

 Lienee tarpeetonta mainita, että valtaosa kysymyksistä liittyi jotenkin syömiseen. Matkan pituudesta johtuen käytimme ruoan miettimiseen todennäköisesti kaiken kaikkiaan useita vuorokausia. Ajatustyö tuotti hedelmää, pääsin esimerkiksi jotakuinkin kartalle siitä, mitä ruokaa söisin tarpeen vaatiessa koko loppuelämäni. Hyvää, laadukkaista raaka-aineista koottua ruokaisaa salaattia. Sallin itselleni mahdollisuuden vaihtaa raaka-aineita elämäni varrella.

Yhdestä en kuitenkaan luovu. Salaatti ei ole tajunnanräjäyttävä salaatti, jos siinä ei ole juustoa. Voisin puhua juustojen hyvistä puolista koko illan, mutten tänä iltana jouda, tarvitsen lepoa huomista työkeikkaa varten. Työkeikkaa juustokauppaan.

Ollaakseen täyttävä ja energiapitoisuudeltaan riittävällä tasolla, salaatti pääruokana kaipaa joukkoonsa luonnollisesti jotain robustimpaa kuin kasvikset. Kasvisten sarjassa avokado on hyvä alku, muttei mielestäni yksinään riitä. Vaikka syön lihaa, valitsen perinteiseen lehteväpohjaiseen salaattiin minä päivänä tahansa mieluummin juustoa. Fetaa. Vuohenjuustoa. Mozzarellaa. Sinihomejuustoa. Pointti lienee selvillä.

Juustojen kuningas näin kesäaikaan on kuitenkin halloumi. Grillikauden ollessa kuumimmilaan on halloumi Team Juuston ykkösmies. Ilman grilliä halloumi menee sellaisenaankin, mutta nousee ehdottomasti korkeammalle tasolle kun sille näyttää vähän pannua. Pannulla ruskistunut halloumi tähditti parsan kanssa erästä tämän ruokaviikon huippukohtaa. Huippukohtien sarjaa jatkoivat viikon salaattikokeilujen osat 2 & 3.

 Salaatti halloumista, parsasta ja paahdetusta paprikasta (lautasellinen)

reilusti hyvää salaattia (oma suosikki tammenlehvä)
tomaatti
puolikas paprika
5-10 vihreää parsaa
1/3 halloumipaketista (250 g)
(siemeniä)

Kokoa lautaselle perussalaattipohja salaatista ja tomaatista. Suikaloi paprika, poista parsanvarsista kovat kannat ja pilko pienemmiksi paloiksi. Paahda paprikoita ja parsoja öljytyllä pannulla kunnes paprikat ovat saaneet väriä ja parsat ovat kypsiä. Lisää salaattipohjalle. Pilko halloumi muutamaksi siivuksi ja ruskista molemmin puolin kuumalla pannulla. Nosta parsa- ja paprikasiivujen päälle, viimeistele balsamicolla sekä halutessasi pinjansiemenillä tai vastaavilla. Itse olin niin nälkäinen, etten muistanut.