perjantai 29. kesäkuuta 2012

Tien kutsu

Viime tiistaina 26. kesäkuuta jätin Melbournen taakseni. Hyvästi Melbourne! You will be missed.

Nyt ollaan kuitenkin vuodenajan huomioonottaen paremmassa paikassa, nimittäin Byron Bayssa New South Walesissa pari tuntia Brisbanesta etelään; Australian ykköskohteessa, jos minulta kysytään (heti Melin jälkeen tietenkin, yhyy).

Byronia edeltäneet kaksi yötä Surfers Paradisessa (ei hyvä) eivät pitäneet sisällään yhtä ainoaa varttia, jolloin ei olisi satanut, paitsi juuri lähdön hetkellä nököttäessämme Greyhoundissa ja silloinkin tosiaan vain vartin verran. Sama meininki jatkui Byronissa, tähän asti. Nyt aurinko paistaa vihdoin! Jo oli korkea aika.

Äsken kävin juoksemassa rannalla koko ikänsä vedessä viettäneiden surffareiden napatessa järkyttävän isoja aaltoja. Loppuspurttien jälkeen riisuin lenkkarit ja kahlasin veteen vilvoittelemaan. Sanoinko jo, että aurinko paistoi. Nyt istun mitä pehmein chai edessäni kahvilassa. Täydellistä!

Tällä hetkellä koko elämän raahaminen matkalaukussa haisevissa muovipusseissa tuntuu ihan ookoolta. Varsinkin ottaen huomioon sen, että ensi viikon perjantaina ollaan Fidzillä. Ja siitä 10 päivän päästä Kaliforniassa. En valita!

Melbournesta tekisi mieli tarinoida niin paljon, sen parhaista puolista, kaupunkirakenteesta, vaihtokokemuksista, hyvistä ja huonoista muistoista, kaikista viimeisten kuukausien reissuista. Mutta en oikein tiedä missä välissä sen tekisin. Reissun päällä taas ollessa koneella nököttäminen jää usein paitsioon ymmärrettävistä syistä. Ja niin paljon kuin haluaisinkin summata viimeisiä kuukausia, tuntuu Melbournessa junnaaminen tällä hetkellä vähän oudolta. Vaihto ei ole vielä varsinaisesti niin vanha juttu, että voisin palata ajassa taaksepäin nostalgian siivittämänä. Olin kuitenkin vaihtari vielä tällä viikolla. Samanaikaisesti niin moni muu juttu on nyt akuutimpi: Byron, Sydney, Fidzi, Kalifornia, Islanti (voi luoja...).

Surettaa kyllä, etten voi enää sanoa asuvani Melbournessa. Enkä ole enää vaihtari. Olen kaikkialla vaan läpikulkumatkalla. Byronissa seuraa on kuitenkin pitämässä varsin kiva joukko Melbournen tyyppejä - vielä hyvästejä ei ole täytynyt kaikille sanoa. Pikkuhiljaa viimeisimpienkin kanssa tiet kuitenkin erkanevat ja sen jälkeen eräs aikakausi elämästä on jälleen paketissa. Ollaan jälleen kerran siirtymävaiheessa.

En kuitenkaan jaksa murehtia sellaista ihan vielä.

Palaan asiaan, jos joskus taas alkaa sataa!
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti