Rääppijä: Lunchbox Melbournian style

University of Melbournen kampuksella huojuminen on osaltani melko taaksejäänyttä elämää, mutta palataan sinne vielä kerran ruokamuistojen puitteissa.

Suomalaisten koulujen ilmaiseen ja Unicafen edulliseen laitosruokailuun tottuneena täkäläisten opiskelijoiden lounasjärjestelyt tuntuivat aluksi todella kummallisilta. Täällä ei siis vastaavaa keskitettyä ruokahuoltamoa ole, vaan kampukselta löytyy koko joukko erilaisia kahviloita, kantiineja, ravintoloita ja muita ruokapaikkoja. Opiskelijat on kyllä pidetty mielessä ja hintataso niissä on täkäläisittäin halpa. Aidosti halvoista lienee kuitenkin turha puhua: viittä dollaria edullisemmalla vatsaansa ei saa täyteen.

Usein pakkasinkin mukaan eväät - kampuksen järjestötalossa Union Housessa on mikrot, ja naisjärjestön tiloissa olisi ollut jääkaappi (pääasiallinen syyni liittyä - en käynyt kertaakaan). Pääasiassa eväsrasiasta (=muovipussi) löytyi kuitenkin niin monen muun opiskelijan lailla sandwich, ankeimmillaan välissään pelkkää maapähkinävoita, joskus juhlin ihan kasviksillakin. Kerran välissä taisi olla itsetehtyä hummusta, mutta se oli jo aika luksusta.

Opiskelija-aktiviteetteja tarjoavat eri kerhot ja järjestöt ovat täällä huomattavasti suuremmassa roolissa, kuin Helsingissä. Johtuu kenties varsinaisten ainejärjestöjen puutteesta? Itse liityin orientaatioviikolla wine societyyn, film societyyn, C.A.K.E. -klubiin, food interest groupiin, scandinavian clubiin, humanistijärjestöön (...) ja yleiseen vaihtarijärjestöön Musexiin. Yhteensä näiden jäsenmaksuihin upposi sellaiset 35 dollaria, mutta tässä vaiheessa lienee jo turvallista todeta saaneensa rahoilleen vastinetta.

Eniten iloa elämääni on tuonut film society, joka isännöi joka perjantai-iltapäivä näytöksen jostain vähemmän tunnetusta kulttileffasta, kyytipoikana ilmaista pizzaa. Jälkikäteen kerho tarjosi yleensä ensimmäisen kierroksen yhdessä kampuksen lukuisista baareista. Samaa Pronto's pizzaa tarjosi jäsenilleen myös Scandinavian club torstaisin. Jälkimmäinen kerho tosin floppasi aika pahasti, jostain syystä miltei kaikki täkäläiset pohjoismaalais-intoilijat ovat päättäneet elää pohjoisen tuimasti murahtelevan death metal fanin stereotypian mukaan? Mikäs siinä. Ilmainen lounas ja äkkiä pakoon.

Parhaimman klubin tittelistä kisaa epäilemättä myös viinikerho. Alku oli nihkeä, sillä paljon luvatut viinitilakierrokset antoivat odotuttaa itseään. Huhtikuun loppuun mennessä viininmaistelujakin oli ollut vain yksi. Toukokuussa kuitenkin räjähti, ja viimeisinä opetusviikkoina maisteluita järjestettiin peräti kolmesti. Eiköhän niidenkin aikana omansa saanut takaisin, terveisin kolmesti erinomaista portviiniä santsannut. 10 dollarin käypään hintaan olisi voinut myös liittyä More beer -kerhoon, jonka kokoontumisissa saa juoda niin paljon kaljaa kuin kerkeää. Hienoja kerhoja; ikävä kyllä molemmat samaan aikaan torstaisin klo 12. Jostain syystä kaikki alkoholitarjoilua sisällään pitävät barbecuet, maistelut ynnä muut olivat aina keskellä päivää. Opiskelijapolojen överien riski lienee muihin aikoihin turhan suuri... ei haittaa, itseltäni kouluviikko loppui jo torstaisin klo 12!

M-ASS eli Arts society eli humanistien kokoontumisajot järjesti melko usein ilmaisen barbecuen kampuksen nurmikentän laidalla; kenties niillä oli joku aikataulukin, mutta yleensä päädyin paikalle sattumalta. UMSU eli yleinen opiskelijajärjestö tarjosi samaa joka tiistai Union housen pihalla. Menyy oli vakio, halvinta paahtoleipää (white/wholemeal), makkaroita ja pinaatti-ricottapihvejä kasvissyöjille. Jälkimmäiset saattavat kuulostaa hyvältä paperilla, mutta olivat suunnilleen niin prosessoituja, kuin ruoka voi ylipäänsä olla. Mutta ilmaisilla oluilla ja siidereillä kun huuhtoo alas...

Alkaako tämä täkäläinen opiskelu kuulostaa jo pelkältä tissuttelulta? Niin minustakin. Rankka työ vaatinee rankat huvit, vai mites se omaperäinen lause menikään.

Kampuksen kenties järkevimmän, terveellisimmän ja muutenkin parhaan lounaan sai Union housen Food co-opista. Vegaaneja sämpylöitä, leivonnaisia, piiraita ynnä muita tarjoavan Food co-opin kautta voi ostaa bulkkikamana hiutaleita, pähkinöitä, jauhoja ynnä muita sellaisia Punnitse ja säästä -hengessä. Paras hinta-laatusuhde oli kuitenkin lounaslautasella, joka koostui riisistä ja neljästä päivittäin vaihtuvasta kastikkeesta (yleensä dahlia, erinäisiä papumössöjä, linssimuhennosta) ja pienestä salaatista. Hinta 5 dollaria ja koko niin iso, että pieniruokaiset voisivat varmaan jopa jakaa annoksen (en kyllä itse koskaan ole edes harkinnut).

Muiden kokeilemieni ruokahuoltamoiden tarjonta on ollut lähes poikkeuksetta melko kamalaa. Erilaiset "kiinalaiset" riisi ja kastike -ruoat ovat tasan yhtä kamalia kuin Suomessa, falafelannos oli hintaansa (AUD 8) nähden pieni ja ankea, vietnamilaiset riisipaperirullat uskomattoman ankeita (AUD 5, 2 rullaa), sisällä pelkkää vermiselliä ja maustamatonta kanaa (?). Yleisesti ottaen pikaruokalinja rulaa, puolet ruoista uppopaistettuja ja puolissa ei sitten makua ollenkaan.

Intialaisesta ruokapaikasta kerkesin ostaa pari kertaa aika herkullisen samosan. Viimeinen kerta sattui kuitenkin ikävästi samalle päivälle, joka edelsi yöllä kukkaan puhjennutta vatsatautiani. Ensimmäistä koskaan. Ruoalla ja taudilla ei todetusti ollut lainkaan yhteyttä, mutta voi sitä ironian määrää. Intialainen ruoka taitaa olla osaltani pilattu iäksi. Sanoinko jo, että samosa-puklu-jatkumo sisälsi myös välietapin nimeltä intialainen BYO-illallinen ja palaak paneer? Eih.

Jos kampuksen varsinainen ruokatarjonta jätti vähän kylmäksi, sai sieltä kuitenkin hyvää kahvia. Ja herkkuja. Melbourne tuntuu ratsastavan yhden maailman parhaan kahvilakaupungin maineella melko suureleisesti, enkä omakohtaisten kokemusten perusteella uskalla väittää vastaan. Sikäli kampuksen ainakin 10 eri kahvilaa eivät juuri yllätä. Yhdeksi suosikeistani muodostui Kere Kere: selkeästi parhaimmistoon kuuluvaa kahvia suhteellisen edullisesti (3 dollaria). Koska kaiken pitää olla aina jännää ja hassua, saa Kere Keressä tilatessaan pelikortin, jonka merkillä huudetaan, kun juoma on noudettavissa. Ace of spades, flat white! Hihii.

Toinen hyvä tärppi oli noin 150 metriä Kere Kerestä länteen sijaitseva Carte Crepes, kreppikärry; kyllä, niitä on täälläkin. Itse letut ovat ikävä kyllä mielestäni melko ankean makuisia, mutta esillepano ja visuaalinen ilme sen verran hienoja, ettei moiseen jaksa keskittyä. Ja kai se lettu toimii muutenkin vaan tekosyynä syödä nutellaa ja mansikoita?

Alla vielä sekalainen joukko muita kampukselta tallentuneita otoksia. Omat luentoni olivat onnekseni miltei poikkeuksetta sen vanhassa ja kauneimmassa osassa. Matkalla Old Artsiin viereisen Old Quadranglen läpi kulkiessa tuntui siltä, kuin olisi menossa Tylypahkaan. Näiden kahden välittömässä läheisyydessä sijaitseva South Lawn sai parhaimpina päivinä kampuksella oleskelun tuntumaan lähes nautittavalta. Muutenkin Melbournen tyylinen, HY:stä poikkeava keskitetty kampus oli huikea. Kunnon opiskelijatunnelmaa ja lounasseuraa aina saatavilla!