Linssi minä vaan

Heräsin ennen puoltapäivää ja aurinko paistaa edelleen! Elämä voittaa (vielä hetken, illalla ollaan nääs menossa karaoke-baariin....). Yarran rantaa kiemurteleva polku kuiskii selvästi nimeäni. Tilaisuus on mitä mainioin maapähkinävoi-hilloleivän valmistamiseen! Eväät reppuun, suunnaksi random vesiputous. Muistan eilen nähneeni kyltin jossa luki joku Falls 11 km. Sinne.

Sitä ennen kerron kuitenkin yhdestä täkäläisestä lempiravintolastani, Lentil As Anything. Kyseessä on voittoa tavoittelematon muutaman toimipaikan kasvisravintola, jonka tavoitteena on tarjota hyvää ja terveellistä ruokaa asiakkaiden tulotasosta riippumatta. Maksu tapahtuu anonyymisti arkkuun -periaatteella omantunnon mukaan. Seurauksena sakki on monenkirjavaa, hipeistä ja hipsuopiskelijoista pukumiehiin ja vähän resuisempiin laitapuolenkulkijoihin.

Lentilejä on Melbournessa kolme: Abbotsfordin ja Footscrayn ravintolat toimivat buffetteina ja St. Kildassa annos valitaan listalta. Olen käynyt vaan buffetpaikoissa, joista vanhassa luostarirakennuksessa sijaitseva Abbotsford on suosikkini. Yleensä paikalla on sitarinsoittaja tai vastaava kuvaan sopiva valveutunut muusikko ja seinällä tuntuu junnaavan aina sama Chaplin-pätkä. Kahviakin saa mainion chain ohella. Ei voi olla tykkäämättä.

Kaiken oheishäppeningin ohella voisi melkein olettaa, että ruoka olisi äärimmäisen keskinkertaista, mutta kun sekin on hyvää. Tarjolla on aina jotain salaattia ja riisiä, dahlia sekä erinäinen joukko muita curryja ja muhennoksia. Jälkiruokaakin saa; seurauksena olen kehittänyt pahimman luokan fiksaation halwaan, eli intialaiseen mannapuuron tyyliseen jälkkäriin. Aivan ensimmäistä kertaa Lentilissä syödessäni tarjolla oli omenacurryä, joka oli miltei tajunnanräjäyttävää. Sitä ei ikävä kyllä ole näkynyt sittemmin, mutta ainakin halwaa saa lähes poikkeuksetta.

Abbotsfordin ravintolassa meni hiljattain pesukone rikki, minkä ansiosta työntekijöistä ja rahasta on nyt pulaa - paikka pyörii vapaaehtoisten voimilla ja lahjoituksilla. Seinille on alkanut ilmestyä kylttejä, jotka kehottavat lisäämään suunniteltuun summaan kaksi dollaria lisää. Maksa mitä haluat -käytäntöhän on tunnetusti aika vaikea: porukka haluaisi säästää, mutta omatunto kolkuttaa. Itse suhtauduin pitkään maksuun vähän alakanttiin vetäen, mieltäen itseni opiskelijaksi ja asettaen hintahaarukan jonnekin opiskelijalounaan tietämille. Viime kertoina olen kuitenkin maksanut vähän enemmän. Toivon todella, että paikka pysyy auki - missio on hyvä, kuten myös ruoka. Sellaisia paikkoja ei Melbournessakaan ole liikaa.