Bon Bircher

Näin syksyisin mieleni halajaa kahta asiaa: omenoita ja kotitekoista mysliä. Jälkimmäistä olen viime vuosina valmistanut useita satseja uunissa paahtamalla - halpaa, helppoa ja sikamaisen hyvää, eikä sokerilla tarvitse läträtä niin uskomattoman paljon kuin kaupan muromyslien kohdalla. Siinä on muuten tuote, jonka ainesosalistaa ei kannata vilkaistakaan ellei halua kokea karvasta pettymystä.

Ilman uunia voi toki tehdä paahtamatonta mysliä sekoittamalla kaurahiutaleita, pähkinöitä, kuivahedelmiä, mutta onhan se vähän kuivaa. Koska kyse on kuitenkin - paahdolla tai ilman - niin uskomattoman helposta ja (sanoinko jo) halvasta asiasta, en voi ymmärtää kaupassa myytävien myslipakettien hintoja. Tai no, lähinnä ehkä ihmisiä, jotka niitä ostavat. Uskon kuitenkin useimpien viattomuuteen, tarkoittaen viattomuudella sitä, ettei vaan koskaan ole tullut ajatelleeksi, että mysliä voisi tehdä myös itse. Ajattelettomuudesta tuskin tarvinnee ketään rankaista niin harmittoman aiheen kuin myslin yhteydessä.

Haluan kuitenkin sanoa lempeimmällä mahdollisella tavalla kaikille ruudun takana piileskeleville valintojaan kyseenalaistamattomille mysliasiakkaille: HERÄTKÄÄ!

Ah, Perth, Northbridge ja Little Willy's kahvila. Bon Iverotica -materiaalia parhaimmillaan.

Täkäläisten kuppiloiden aamiaislistoissa esiintyy toistuvasti bircher-mysli, minulle aiemmin täysin tuntematon käsite. Kyse on kuitenkin ilmeisesti kaikkien hiutalesekoitusten äidistä, varsinaisesta sveitsiläisestä alkumyslistä, joka on vastoin kaikkea logiikkaa märkää. Oikeastaan tuorepuuron kaltaista. Maidossa valmiiksi liuotettua weetabixia. Kuulostaako inhottavalta? Niin minustakin.

Oikeastaan bircher on kuitenkin aika koukuttavaa. Sitä voi valmistaa reilun satsin ennakkoon, ja varioida mehua ja lisäkkeitä muuttamalla loputtomiin.

Perinteinen omppu-bircher materialisoituu kuitenkin jotakuinkin näin:

Birchermysli (tupla-annos)

2 dl kaurahiutaleita (tai ruis-, tai neljänviljan-, ...)
1 dl maitoa
1 dl omenamehua
(kourallinen rusinoita)

1 omena
jugurttia
pähkinöitä, siemeniä yms.

Sekoita maito ja mehu kaurahiutaleisiin, (lisää rusinat) ja laita vetäytymään jääkaappiin esimerkiksi yön yli.

Ennen tarjoilua sekoita joukkoon rouhittuja pähkinöitä, manteleita tai siemeniä. Raasta tai pilko omena, ja lisää mysliin. Tarjoile esimerkiksi luonnonjugurtin kanssa - mausteiksi sopivat ainakin hunaja ja kaneli. Nautinnonhaluisimmat sekoittavat joukkoon vielä marjoja, hedelmiä ynnä muita lisäkkeitä.

Tadaa! Kiitos Picasan 1960-nappula ja instagram-kuville altistunut mieli. Mikään ruoka ei vaan näytä kauhean hyvältä tän kämpän luonnonhalogeenivalossa...

Little Willy'sin versiossa koko komeuden päällä oli mehustettua raparperiä. Ahhhhh. Sitähän taitavat nyt olla Suomen pusikot pullollaan, joten kas - tästä tuli sittenkin kesäresepti.

Eilinen missio Dights Falls koki tragikoomisen lopun. Idiootin itsevarmuudella kuljin uskollisesti meanderoivan joen vartta 15 kilometriä putouksien suuntaan, vaikka linnuntietä paikalle on meiltä viitisen kilometriä. Siinä 14 kilometrin paikkeilla tuskastuin ja lähdin "vähän oikomaan", päätyen taas vaihteeksi jollekin golfkentälle. Lopulta löysin takaisin oikealle reitille, mutta koska viimeiselle rantaetapille pääsi ylittämällä tien, jota pitkin kulki bussilinja kotiin, lähdin kotiin. Kilometriä ennen putouksia. Ihminen jaksaa vaan tietyn määrän ankeita maisemia, ja minulle tämä määrä on ilmeisesti neljä tuntia. Onneksi "putoukset" tarkoitti tässä tapauksessa ilmeisesti jotain 30cm notkoa joessa. Jes. Kävelykiintiö on nyt hetkeksi täynnä.

Kylmää talvi-iltaa piristivät lasilliset hot apple cideriä makeassa Rooftop Barissa ja niitä seuraava Britney Spears-tulkinta chinatownin hienoimmassa karaokessa.

Lähtö Melbournesta ei taas vaihteeksi oikein houkuta...