Chili con Heini

Pienen hetken Helsingissä oli lunta ja pakkasta! Se oli ihanaa. Sitten tapahtui jotain kammottavaa, mutta onneksi katse ikkunasta riittää vahvistamaan, että tilanne on taas hallinnassa. Kävelin sunnuntaina töistä kotiin sormet kohmeessa, mutta se oli nenään kasvaneen jääpuikon ohella hinta, jonka mielelläni maksoin. Kotiin päästyäni olin kuitenkin sen sortin syväjäässä, että halusin lautaselleni jotain lämmintä ja tulista.

Päätin pyöräyttää padallisen chili con carnea, vaatimattomat kolme tuntia haudutettavaa ruokalajia, jonka koulujen suurkeittiöt olivat pilata minulta ikihyväksi. Se jauheliha-valkopapukastike, mitä kauhottiin suuhun epäonnisina maanantaipäivinä ensimmäiseltä luokalta lukioon, oli paitsi kammottavaa, myös kaukana oikeaoppisesta chili con carnesta. Asia on näin. Kirjoitan tämän tuohtuneena blogiini, vaikken oikeaoppisesta chili con carnesta juuri mitään tiedä.

Kantani etnisten ruokien laitostettuihin versioihin on muutenkin melko jyrkkä ei. Kaikki "aasialaiset" pilipalikastikkeet joutaisivat kouluruokailun puitteissa romukoppaan, samoin kuin "italialaisina" tarjoiltavat puolikkaat roiskeläpät. Jos kouluruokailun sekasyöjäpuolella noudatettaisiin vain hyväksi havaittua makaronilaatikko-kalapuikot-pinaattiletut-lihapullat-kirjolohikiusaus-linjaa, juuri kellekään ei jäisi traumoja. Teini-iässä riittää epävarmuustekijöitä muutenkin, mutta että pitäisi vielä aamutunneilla pelätä pian tarjoiltavan jotain laiskaa suomi-orientaalifuusiota... kauheita muistoja!

Kouluruokailusta puheen ollen, Jamie Oliverin Jamie's America on teoksena kertakaikkisen mahtava. Se on asustanut kirjahyllyssäni jo parin vuoden ajan, enkä ole vieläkään kyllästynyt sen selailuun. Koska reseptien etsiminen netistä on nykyään itseisarvo, vaatii konkreettisen keittokirjan ostopäätös teokselta poikkeuksellista loistokkuutta. Jamie's America täyttää kaikki onnistuneen keittokirjan vaatimukset: kauniit kuvat, hallittu kokonaisuus, yleisesti hyvä fiilis sekä ennen kaikkea omakohtaisuus. Tuttuun Jamie -tyyliin viimeisin vaatimus on erityisen hyvin hoidossa. Keittokirjan ohella Jamie's America on loma-albumi herran matkasta halki luvatun maan, ja kirjan sivut ovat täynnä kuvia Jamiesta jokilaivalla, Jamiesta polttelemassa shishaa, Jamiesta poseeraamassa korealaisen tytön kanssa ja Jamiesta bondaamassa intiaani-mummojen kanssa porisevan padan äärellä. Kirjan puoliväliin mennessä Jamien naama alkaa jo hieman ärsyttää, mutta toisaalta näkyvyys kuuluu miehen brändiin. Lomaotokset vahvistavat kuvaa miehestä, joka on miljoonaomaisuudesta huolimatta aivan tuikitavallinen british lad. Jamie's America on onnistunut ennen kaikkea siksi, että se on taustatarinoineen enemmän kuin pelkkä keittokirja.

Jamppa ei-minkään-näköisen-mutta-silti-herkullisen mansikka-avokadosmoothien takana. NetMot-sanakirja tarjoaa muuten smoothien suomenkieliseksi vastineeksi "supliikkimiestä". Otan käyttöön.

Rakenteellisesti Jamie's American lähtökohtana on Yhdysvaltain rooli (ruoka)kulttuurien sulatusuunina. Teos ei kuitenkaan etene kaikkein perinteisimmän jaon kautta, vaan ääni on annettu esimerkiksi New Yorkin egyptiläissiirtolaisten, etelän cajunien, Navajo-intiaanien ja Los Angelesin ex-jengiläisten keittiötarinoille. Chili con Jamie -niminen resepti löytyy kirjan loppupuolelta cowboy-tematiikalla ratsastavasta Wild West -osiosta. Aivan prikulleen samanlaisena en reseptiä voinut toteuttaa, sillä Jamien ohjeen salaisuutena on mystisten kuivattujen chilipalkojen käyttö. Jamie kehottaa tilaamaan moisia netistä; ilmeisesti kyse on erinomaisesta tuotteesta, mutta ihan niin paljon en kuitenkaan jaksanut panostaa.

Chili con Jamie á la Heini (neljälle)

500 g luomunaudan rintaa, lapaa tai muuta hieman rasvaista pitkää haudutusta kestävää osaa suikaloituna
1 kupillinen (1 1/4 dl) kahvia
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/4 tl oreganoa
1 pieni laakerinlehti
1 pieni punasipuli - pieneksi kuutioituna
1 keskivahva tuore chilipalko - halkaistuna, siemenet poistettuna ja muutamaan isoon palaan leikattuna
1 kanelitanko
2-3 valkosipulinkynttä - ohueksi siivutettuna
1 tlk tomaattimurskaa
1 rkl tummaa sokeria
1 paprika - pieneksi pilkottuna
1 tlk käyttövalmiita pintopapuja (tai vastaavia - käytin papusekoitusta, jossa pinto-, kidney- ja valkopapuja)

tarjoiluun: ranskankermaa

Chilin tekemiseen tarvitset ison padan tai kattilan, jossa on kansi. Keitä kahvit, nosta kattila liedelle ja aseta liesi keskilämmölle. Kaada kattilaan pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja lisää juustokumina, paprikajauhe, oregano, laakerinlehti ja punasipulisilppu. Freesaa kymmenen minuuttia tai kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää sitten chilipalat, kanelitanko, valkosipulisiivut, reilu rouhaisu suolaa ja pippuria ja tilkka kahvia. Hämmennä, ja lisää sitten loput kahvista, tomaattimurska ja sokeri. Tarkista maku ja lisää viimeisenä raa'at lihasuikaleet. Anna hautua kannen alla kahdesta kolmeen tuntiin ja lisää välillä vettä tarvittaessa. Parin-kolmen tunnin päästä lisää pilkottu paprika ja valutetut pavut ja anna porista ilman kantta vielä noin 30 minuuttia. Tarkista maku ja lisää suolaa, pippuria ja chiliä niin halutessasi.

Tarjoile höyryävän kuumana lusikallisella ranskankermaa. Lisäkkeeksi sopivat esimerkiksi riisi tai flatbreadsit, mutta muhennos menee myös sellaisenaan. Valmistin kirjan toisen ohjeen mukaan Navajo flatbreadseja, pannulla paistettavia litteitä pitaleivän tapaisia, mutta totta puhuen ne eivät olleet juuri mistään kotoisin. Leivät jäivät kuiviksi, kenties en lisännyt taikinaan tarpeeksi vettä. Tässä kuitenkin niiden ohje:

Navajo Flatbreads (4-6 kpl)

300 g vehnäjauhoa
1/2 tl suolaa
1 rkl leivinjauhetta
1/2 tl timjamia tai muuta yrttiä
3 rkl oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee keskelle kuoppa. Kaada kuoppaan oliiviöljy sekä noin 3/4 dl vettä. Sekoita jauhoseosta hiljalleen reunoilta kohti kuoppaa ja lisää vettä, mikäli taikina tuntuu liian kuivalta. Siirry työstämään taikinaa kostutetuilla käsillä. Kun olet saanut aikaiseksi taikinapallon, siirrä se puhtaalle jauhotetulle alustalle ja vaivaa kimmoisaksi 5-10 minuuttia. Siirrä taikina takaisin kulhoon, peitä ja anna levätä tovi. Tovin kuluttua jaa taikina 4-6 osioon, pyöräytä palloiksi ja läiski käsien välissä rieskan tyyppisiksi littanoiksi leiviksi, tavoitepaksuus noin 1 cm. Paista teflonpannulla molemmin puolin kypsiksi. Tämä kohta meni todennäköisesti itselläni eniten pieleen - varo siis paistamasta leipiä liian kuiviksi! Peitä valmiit leivät keittiöpyyhkellä tarjoilua odottamaan.