Ai että

Ennen kuin lätkäisen tänne koko joukon aurinkoisia lomakuvia, haluan tehdä tiettäväksi, että arki se on kuulkaa täälläkin. Ja se arki on kallis!

Ennen Melbourneen saapumista laskuani pehmiteltiin erinäisten tahojen toimesta ylistävin kommentein: kehuivat maailman parhaaksi kaupungiksi, ja Newsweek puolsi väitettä tutkimuksineen. Livable, yes, vaan eipä kukaan tullut maininneeksi, että kyseessä on New Yorkiakin kalliimpi kaupunki asua. 

Ensimmäisen kuvan on tarkoitus synnyttää lukijassa mielikuva kirjoittajan paraikaa kulkemasta kivisestä tiestä

...siinä missä jälkimmäisen kuvan fokus on yksinään maailmaan heitetty ihminen

Australian kalleus oli tiedossa jo viime vuotisen reppureissauksen perusteella, mutta silloin vatsanväänteitä aiheuttaneet hetket supermarkettien HeVi-osastoilla tuntuvat nyt lähinnä ainoilta tilaisuuksilta säästää. Ruoka on muutenkin verrattain edullista, kuten myös juoma, jos tyytyy pelkkään laatikkoviiniin eli tuttavallisemmin gooniin.

Mutta voi olutpullojen hintoja! (Standardisoitu vähintään kolmeen dollariin).

Voi aikoja, jolloin minulla oli vielä varaa tilata ja aikaa lukea sanomalehtiä

Voi Helsingin julkista liikennettä, joka vailla romantisoituja harhakuvia toimi ongelmitta, ja mikä parasta, maksoi äärimmäisen vähän. Olen nyt jo taaksejääneessä suomalaisessa elämässäni jättänyt vierailematta poikaystäväni luona, koska en ole tohtinut maksaa seutulipun hintaa. Voi niitä ruusuisia aikoja.

Maisterivaiheen opiskelija maksaa Melbournen sisäisesta liikenteestä 112 dollaria kuussa. Se on saman verran, kuin kertalippu päivittäin ostettuna. Jostain syystä tässä maassa ei tunneta maailman hienointa keksintoä nimeltä bulkkihinnat! 24 tolkkiä kaljaa kahdentoista hinnalla! Kuukausilippua kymmenen kertalipun hinnalla!

Ei. Täällä lavasta kaljaa saa maksaa 50 dollarista ylöspäin. Olen elämäni aikana ostanut kaljalavan ehkä kolmesti, ja niistäkin kerran jollekin muulle, mutta silti ärsyttää. En edes viitsi aloittaa Internetistä, josta maksetaan edelleen sen mukaan kuinka monta bittiä tietoa siirtää. Tervetuloa avaruusaikaan.


Positiivisia puolia:

- Alan olla elämäni kunnossa kävellessäni päivittäin viisi kilometriä yliopistolle ja takaisin
- Kämpän rajojarikkovasta tilankäytön suunnittelusta kumpuvava optimismi: 34 neliön kolmio todistaa, että mikä tahansa on mahdollista
- Suomalaishenkinen vaikeneminen on vaihtunut avoimeen vaateliaisuuteen. Puolensa on pakko pitää kun kämpässä on rikki mm. jääkaappi, lamppu, patja, kahva ja ainut avattava ikkuna (vaikka tästä kaikesta maksaa 1885 dollaria kuussa)
- Olen teoriassa alkanut vältellä supermarketteja ja löytänyt Melbournen ehdottoman valtin: hedelmä- ja vihannestorit!

Silti en voi olla kaipaamatta muun muassa:

Puulattioita ja kunnollista lämmitystä

Näin monia keittiövälineitä

Ja ennen muuta: kunnollista Veistä! Ja luonnonvaloa!

Mutta minulla on jotain muuta. Minulla on Melbourne, miljoonakaupunki, jonka paras puoli on yleisen viihtyvyyden lisäksi hyvät lentoyhteydet muualle. Esimerkiksi Uuteen-Seelantiin! Pääsiäistä odotellessa!